Madeira: Meidät lumosivat meri, vuoret ja ihmiset

Eihän se tietenkään tunnu samalta kuin yli 500 vuotta sitten Kristoffer Kolumbuksen saapuessa ensi kertaa Atlantin keskellä sijaitsevalle Madeiran saarelle, mutta kyllä keskeltä merta pilkottavan vihreänä hehkuvan saaren lentokentälle ”rantautuminen” on edelleen elämys. Tuuli tärisyttää konetta ja meri allamme on täynnä vaahtopäitä, valkoisia lampaita, kuten Madeiralaiset sanovat. 27 vuotta sitten tänne ensi kertaa laskeutuessani lentokenttä oli lähes puolet lyhyempi ja matka taitettiin pienellä, Lissabonissa välillä tankattavalla, koneella. Nyt kentälle pääsee turvallisesti laskeutumaan täysikokoisella turistikoneella ja matka Helsingistä kestää alle 6 tuntia.

Vihreys, valo, lämpö ja ystävällisyys ottavat meidät vastaan suorastaan syleillen tammikuun kangistamia jäseniämme ja häikäisten helmikuun hohtavia hankia turhaa odottaneita verkkokalvojamme.

Välimatkat noin 740 neliökilometrin kokoisella saarella ovat viimeisten 15 vuoden aikana kutistuneet lähes olemattomiin suurelta osin EU-rahoituksella rakennettujen, kilometrien mittaisten, tunneleiden ansiosta. Aiemmin matka lentoasemalta Funchaliin kesti 1,5 tuntia, nyt uusien tunneleiden ansiosta vain 20 minuuttia. Matkalle mahtuu 15 tunnelia ja koko saari onkin kuin suuri Emmental-juusto, niin täyteen kylät toisiinsa yhdistäviä tunneleita saari on kaivettu.

Majoitumme pääkaupunkiin Funchaliin, oikeastaan sen liepeille, Lidon alueelle, johon on 30 vuodessa rakennettu massiivinen hotellialue, josta löytyy kaikki matkailijan kaipaamat palvelut. Entisten banaaniplantaasien tilalla kohoaa myös hotellimme Porto Mare. Hotellialueen tunnelma on kuitenkin erilainen kuin vastaavilla alueilla vaikkapa Kanarian saarilla. Vihreyttä ja uskomattoman kauniita kukkia on kaikkialla, vaikka elämme Madeiran talvea ja viileintä kuukautta.

Ensimmäisten lomapäivien aikana meidän matkaseurueemme on ihastunut Madeiralla kolmeen asiaan: aitoihin ja sydämellisiin paikallisiin madeiralaisiin ihmisiin, jylhinä, ylväinä ja jopa hieman pelottavina keskellä saarta kohoaviin vuoriin sekä voimansa kuohuillaan näyttävään sinisenä, vihreänä ja turkoosina kuohuavaan mereen ja sen aaltoihin.

Ihmiset

Tiesitkö, että Passionhedelmiä on olemassa ainakin kymmentä eri makua? Tämän meille kertoivat Funchalin kauppahallin hedelmäkauppiaat. Jäljen jättäneisiin kohtaamisiin tällä viikolla kuuluivat myös lounas ihastuttavassa Taberna da Esquinassa Funchalin vanhassa kaupungissa maistellen mereneläviä ja uusia makuja (Limps) yhdessä bloggaajaystäväni Kashin (Budgettraveller.org) sekä hänen perheensä kanssa, karnevaalihumun ihastelu kaupungilla, erityisesti paikallisten lasten pukeutuminen ja into sekä kalastajat meren rannassa ja varsinkin retkellämme Camara de Lobosin kalastajakylässä. Kaksi retkipäiväämme ovat kruunanneet uskomattoman tietorikkaat oppaamme Joe ja Marco, jotka ovat opettaneet meille todella paljon uutta tästä ihmeellisestä saaresta. Suhtautuminen lapsiin kaikkialla on ollut luontevaa ja myönteistä.

 

 

Vuoret

Tuuli oli viedä meidät mukanaan, kaikki huipun pensaat ja antennit olivat paksussa jäässä, pilvipeite levittäytyi allamme pehmeänä mattona, korkeita huippuja kohosi edessämme ja aurinko tuntui olevan todella lähellä.

Vaikka puimme päällemme kaikki vaatteemme, oli Pico Areeiron huipulla 1818 metrissä erittäin kylmä. (Minulla oli päällä pitkät villakalsarit, housut ja kuorihousut, 2 villapaitaa, fleece, untuvatakki ja kuoritakki sekä pipo ja hanskat). Unohtumattomia vuorielämyksiä tarjosivat myös lyhyt kävely Balcoes -näköalapaikalle säteilevässä auringossa, laskeutuminen off road reittiä Madeira Mountain Expeditionin Land Roverilla Eucalyptus metsikössä keltaisena kukkivia Mimosa-puita ihaillen sekä retki kukkivien pensaiden keskellä pilvien yläpuolella Levada do Paul -levadalla Campo Granden ylängöllä, jossa maisema oli aivan toisenlainen. Madeiralla vuoret ja korkeuserot ovat läsnä kaikkialla ja jokaisessa siirtymässä, joten vaunu-ikäisen kanssa liikkuessa on kantorinkka ehdoton varuste.

Aallot

Saavuimme Porto Moniziin vuorelta käsin ja näimme aallot ensin vain ylhäältä päin. Tullessamme rantaan, tajusimme niiden todellisen koon. Ravintolan alapuolella levittäytyvän merivesiuimalan altaat olivat kuin kiehuva hornankattila – uimisesta saatoimme tällä kertaa vain haaveilla.

Metrien korkuiset mainingit vyöryivät päin teräviä laavakivimuodostelmia. Mainingin valuessa takaisin merelle törmäsi uusi aalto siihen valtavalla voimalla luoden räjähdysmäisen äänen ja nostaen vesipaaden kerrostalon korkuiseksi.

Tätä näytelmää olisimme kaikki jaksaneet seurata loputtomiin. Myös tänään aamulla Lidon rantabulevardilla juostessani meri kuohui ja pauhasi kertoen tarinaansa kalastajista, merirosvoista ja elämästä, jota Madeiralla on eletty vuosisatoja. Perjantaina muisteltiin myös tasan 5 vuotta sitten tapahtunutta luonnon katastrofia, jolloin suuri osa Funchalin keskustaa sekä Ribeira Bravaa tuhoutui odottamattoman myrskysateen aiheuttaman muta- ja kivivyöryn seurauksena. Saarta ympäröivä meri muistuttaa päivittäin luonnon voimista, joiden armoilla täällä keskellä valtamerta eletään.

– Inna-Pirjetta

Madeiran vinkit lapsiperheille on koottu aikaisempaan kirjoitukseeni.

Ps. Madeiralla matkatessasi neljä vuodenaikaa ovat aidosti läsnä päivittäin, joten pidä aina mukanasi kuoritakki, fleece, hanskat ja pipo.

Matka toteutetaan yhteistyössä Madeiran turistitoimiston ja Aurinkomatkojen kanssa. Kaikki kokemukset ja kommentit ovat omiani ja perustuvat keräämääni materiaaliin 16.-23.2.2015 sekä aikaisemmilla matkoillani.