Elämää espanjalaisittain #KuinPaikallinenPerhe

Elämämme Espanjassa käynnistyi aurinkoisissa tunnelmissa. Saimme Espanjan turistitoimiston meille järjestämän auton turvaistuimeen sujuvasti Malagan lentokentältä ja huristelimme GPS:n avulla Fuengirolaan ja ensimmäiseen yöpaikkamme Vega Sol Playaan, joka oli helppo löytää ja parkkipaikkakin löytyi suoraan talon edestä. Erittäin hyvin varustettu asunto sijaitsi uutuuttaan hohtavassa ja erittäin siistissä talossa aivan Välimeren rannalla. Isossa asunnossa oli myös moitteeton WIFI yhteys, mutta talossa ei ollut uima-allasta.

Ensimmäinen aamu Välimeren rannalla houkutteli kahlaamaan viileähkössä vedessä

Pääsimme nukkumaan vasta aamukahden paikkeilla, joten aamulla nukuimme kaikki pitkään ja pääsimme näppärästi espanjalaiseen lomarytmiin. Hiekkarannalle ei poikia juuri tarvinnut houkutella ja pian jo riemuittiin Välimeren aalloissa, vaikka vesi olikin ainakin minun mielestäni vielä kovin viileää. Joimme aamukahvit aurinkotuoleilla lekotellen  ja söimme aamiaiseksi toasteja ja munakasta (ei kovin paikallista). Käsilaukkuversio ensiapupakkauksesta oli tarpeen kahdesti ennen kuin olimme takaisin autolla.

Ajomatka Fuengirolasta Chiclanaan sujui parissa tunnissa ja saimme lomatalomme avaimet puoli viiden maissa iltapäivällä. Sinisen oven takana meitä odotti kaunis Casablanca, joka on juuri meidän perheelle sopiva lomakoti. Kolme maakuuhuonetta, kaksi kylppäriä, sopivan kokoinen olohuone, terassi, josta lyhyt matka pienelle poolille sekä keittiö, jossa onneksi on tosi hyvä varustus. Tärkeintä on oma rauha, sillä kolmen vilkkaan pojan kanssa ääntä lähtee enemmän kuin laki sallii ja elämästä tulee rentoa, kun pojat saavat juosta ja leikkiä ilman jatkuvaa naapureiden vahtaamista.

Lapset olivat uimassa ja pöytäliinat levitetty pöydille ennen kuin matkalaukut oli kannettu taloon sisälle

Costa de Luzin ilta-aurinko on satumaisen kaunis ja valoisaa riittää iltayhteentoista

Ensimmäiset kaksi päivää elimme kuin paikallinen perhe nauttien sisareni (blogin toisen kirjoittajan) Inarin espanjalaisen miehen perheen vieraanvaraisuudesta. Espanjalaisittain se tarkoitti sitä, että teimme aamupäivällä vierailun paikallisen viiniosuuskunnan kellareihin ja valmistustapoihin tutustuen. Lasten kanssa lempiohjelmaa tietysti:) Pahaksi onneksi en ollut lainkaan muistanut huomioida lapsia aamulla käsilaukkua pakatessani ja mukana viidelle lapselle ei ollut kuin yksi jäinen trippimehu. Viinitynnyreiden välissä oli kuitenkin jännittävää juosta ja kurkistus homemäskin peittämään viinitynnyriin erityisellä periskoopilla oli meille kaikille hauska kokemus.

Sisareni Inari on naimisissa espanjalaisen miehen kanssa ja vierailu espanjalaisten sukulaisten luona mahdollisti meille kurkistuksen kulissien taakse

Vierailu paikallisiin viinikellareihin oli jännittävä ja lasten mielestä parasta olivat pitkät käytävät viinitynnyrien välissä

Lounaspaikka oli lasten mieleen, sillä Salinas de Chiclana -suolatehtaan pihalla juoksentelivat vapaana lampaat, kanat, aasit ja lehmät. Saimme tietoisiskun suolan perinteisestä valmistustavasta merivedestä kuivaamalla. Tällä vuosisatoja vanhalla systeemillä saadaan kerralla kerättyä talteen niin suola kuin kalat. Vielä 50 –luvulla vastaavia tiloja oli tällä alueella 142, nyt niitä on enää jäljellä neljä. Tilan ravintolassa valmistetut herkut veivät kielen mennessään. Lapset istuivat omassa pöydässään ja me aikuiset yritimme rentoutua omassamme. Espanjalaiseen tyyliin ruokalajeja kannettiin pöytään yksi toisensa jälkeen. Ensin lämpimiä pikkuäyriäisiä sisältäviä lettuja, maukkaita perunanpaloja mausteöljyssä, mustekalaa ja ranskalaisia, paistettuja kaloja, friteerattuja mustakalan palasia sekä raikkaita vihanneksia, sipulia, paprikaa ja tomaattia pieninä kuutioina, loppuhuipennuksena vielä taskurapuja, joita nuorimmaisemme maisteli uteliaasti. Palan painikkeeksi tarjoiltiin olutta. Jälkiruuaksi saimme tuoreita hedelmiä, viikunoita ja aprikooseja maustekastikkeessa sekä kotitekoista jäätelöä.

Vapaana kulkevat kotieläimet jaksoivat ihastuttaa lapsia

Lounas huipentui taskuraputarjoiluun

Taskuravut maistuivat pikku kulinaristeille

Pitkän ja runsaan lounaan jälkeen olimme sitä mieltä, että päiväohjelmamme olisi tässä. Kumma kyllä lounasta seuraava ”siesta” (lepäilyä, lasten osalta riehumista, uima-altaalla) teki tehtävänsä ja huomasimme iltakahdeksan aikaan pukeutuvamme illalliskamppeisiin ja suuntaavamme puoli kymmeneksi sovituille illallistreffeille kaikkine lapsinemme. Tähän illallisrytmiin sopeutuminen oli asia, jota olin ehkä eniten etukäteen jännittänyt, sillä keskimmäisemme nukahtaa kotona yleensä kahdeksan kieppeillä oli mikä oli. Nyt hän ja kaikki muut lapset istuivat kauniisti pöydässä lukien, piirtäen ja omaa ruokaansa odottaen. Koko 18 hengen seurueemme sai syödäkseen ja klo 23 aikoihin suuntasimme kotiin ja painuimme pehkuihin.

Kävelymatka illalliselle pitkin rantabulevardia

Seuraava päivä oli suuri juhlapäivä ja serkkutyttömme ristiäiset. Inari on luvannut kertoa ristiäisjuhlasta tarkemmin myöhemmin omassa postauksessaan, joten kerron tässä vain muutamia huomioita päivästä, joka oli kaikkiaan kuin suoraan jostain elokuvasta tai kauniista unesta.

Olimme etukäteen valmistaneet poikia siihen, että kaikkia sukulaisia ja ystäviä tervehditään suukottelemalla poskille. Oli ihanaa seurata, miten kuusivuotiaamme silmin nähden nautti saamastaan huomiosta, yksitoistavuotiaan suhtautuessa hieman vaivautuneesti ja nuorimmaisemme piiloutuessa isänsä selän taakse. Kaikkineen tervehtimiset sujuivat kuitenkin mielestäni mainiosti ja tyytyväisenä seurasin, miten perheemme sulautui espanjalaiseen ristiäisseurueeseen kuin paikallinen perhe.

Päivänsankari valmiina aurinkoisena juhlaansa.

Lapset olivat mukana kastetoimituksessa alttarilla

Kirkossa lapset olivat pääroolissa ja saivat olla alttarilla mukana siunaamassa pientä serkkutyttöään. Tämä lasten osallistaminen teki kivan fiiliksen koko tilaisuuteen. Kirkon jälkeen palkitsimme itsemme kahvilla ja pojat herkullisilla jäätelöillä Chiclanan kävelykadulla. Pojat halusivat jäätelöt tötteröihin (Cucurucho), mutta helteen takia useamman pallon annokset myytiin vain kupeista (Tarrina).

Tunnelmallinen Campo -maatila otti vieraat sydämellisesti vastaan kukkivien hedelmäpuiden varjoon

Itse juhlissa lapsia oli myös ajateltu moneen kertaan. Maatilan (campon) takapihalle oli pystytetty suuri pomppulinna ja pienempiä lapsia ilahduttivat maatilan monet eläimet, joita he saivat hoivata mielin määrin. Herkkuruokia notkui pöydillä, mutta lapsille keitettiin keittiössä proosallisesti makaronia tomaattikastikkeessa. Lapsille oli varattu myös todella monenlaisia juomia mm.trippimehuja, jääteetä, kaakaota, limuja ja mehujäätä. Näin lapset saatiin pidettyä hyvillä mielin ja aikuisetkin saivat keskittyä herkutteluun paikallisilla herkuilla. Alkupaloina saimme perinteisiä tapaksia, suolaisia ja maittavia ja pääruuaksi tarjoiltiin herkullinen vasta valmistettu Paella. Tämä paella muutti käsitykseni tästä espanjalaisten kansallisruuasta ja ymmärsin aikaisemmin syöneeni vain turistihöttöä tähän verrattuna. Näiden juhlien jälkimainingeissa on hyvä aloittaa omat espanjalaisen keittiön kokkailut lomatallossamme Casablancassa.

Espanjalaiset serkut näyttivät mallia miten makaronit katosivat lautasilta vauhdikkaasti

Lasten ja itsensä suojaamista auringolta ei sopinut unohtaa edes juhlapäivänä

Pääsin maistelemaan herkullista paellaa ja arvioimaan riisin kypsyyttä

Paella koristeltiin tuoreilla meren herkuilla ja omasta pihasta poimituilla makeilla sitruunoilla

Lapsista parasta ristiäisissä oli generaattorin avulla campolle pystytetty pomppulinna

Kokeiluni tulokset tähän asti:

• rytmin muutos voi onnistua melko nopeastikin ainakin 5-, 6- ja 11-vuotiaiden lasten kanssa
• rytmin muutos ok näin lomalla, kun aamuisin voi nukkua pitkään, mutta paikalliset heräävät aamulla kahdeksaksi kouluun, siitä emme olisi selvinneet
• kun itse heittäytyy uuteen kulttuuriin ja unohtaa kotoa tutut rajoitteet, on uuteen kulttuuriin sopeutuminen helpompaa lapsillekin
• ruoka-aikojen äkillinen muuttaminen vaatii äidin käsilaukusta löytyviä välipaloja ja etenkin kuumalla ilmalla runsaasti juotavaa
• uusien ruokalajien kokeilu tuntuu olevan helpointa perheemme nuorimmaiselle
• muutama sana paikallista kieltä helpottaa mukautumista kulttuuriin