Tämän päivän kokoonpanoo minun lisäkseni: mieheni, siskonpoikani, vanhin tyttäremme sekä hänen ystävänsä.
Viime viikolla Vantaalle avattiin uusi SuperPark-sisäleikkipuisto ja saimme kutsun tulla paikan päälle tutustumaan. En ole koskaan ollut mikään suuri Hoploppien tai Snadistadien ystävä, koska ne ovat mielestäni ahdistavan kolkkoja paikkoja, joissa aikuiset joutuvat odottelemaan, kun lapset riehuvat – pahimmillaan pahaa kahvia, rumassa kahvilassa juoden. Tästä syystä olen aina onnellinen, kun löydän jonkun kauniin puiston, jossa on kiva kahvila ja jotain silmäniloa sekä ehkä myös yhteistä tekemistä lapsille ja vanhemmille. Luojan kiitos kotipaikkamme Lauttasaaren Kasinonranta ajaa kesäisin juuri tämän asian hyvine kahviloineen ja ihanine maisemineen. Paikan päällä on myös ulkokuntosali, jossa vanhemmat voivat halutessaan treenailla.
Mutta asiaan. En siis ollut aluksi kovinkaan innostunut raahaamaan perhettämme SuperParkkiin juuri edellä mainituista syistä. Sitten kuitenkin tutustuin konseptiin hieman lähemmin ja kas silmiini osuivat sanat: koko perheen sisäleikkipuisto. Puisto tosiaan lupasi huvia ja yhdessä tekemistä koko perheelle. Innostuin, sillä mikäs olisikaan sen hauskempaa kuin päästä itsekin pomppimaan trampoliineilla ja pallomerissä. (Huom: Olen yrittänyt tätä myös SnadiStadissa, mutta olin ainut aikuinen pomppimassa ja seuraavan kerran paikalla oli tarkat määritelmät, kuka trampalla saa pomppia…)
Kiipeilyseinäiltä voi huoletta liukua alas, sillä maahantulo on pehmeälle tekonurtisille.
Mukaamme SuperParkiin lähti siskoni 11-vuotias poika, oma nelivuotias tyttömme ja hänen samanikäinen ystävänsä sekä minä ja mieheni. Aluksi meinasimme ottaa mukaan myös yksivuotiaamme sekä ystäväni vauvansa kanssa, mutta iltapäivän aikana kävi ilmi, että oli onni, että he jäivät pois.
Puisto sijaitsee Vantaalla, Tuusulantien varrella, melkein Jumbon naapuristossa. Paikalle pääsee parhaiten autolla ja parkkipaikkoja on ulkona riittämiin. Lapset eivät meinanneet malttaa jättää edes ulkovaatteitaan lukittuihin kaappeihin alueen ulkopuolelle, kun kiire peuhaamaan oli jo niin kova. Saimme ranteisiimme rannekkeet, joilla pääsi ulos ja sisään koko päivän ajan (19 euroa ranneke/ alle 4-vuotiaat ilmaiseksi). Pienemmät syöksyivät heti kiipeilymaailmaan ja siskonpoikani sekä mieheni suuntasivat trampoliineille.
Omia rattaita ei tarvitse mukaan, sillä ne voi lainata ilmaiseksi puistosta.
Sitten alkoi kilpajuoksu pisteestä toiseen. Oli mahtavaa, että autoratoja oli kaksi. Yksi pidempi isommille ja lyhyempi hieman nuoremmille. Perjantai-iltapäivästä paikan päällä ei ollut juurikaan ihmisiä, joten saimme kisailla pikkuradalla tyttöjen kanssa keskenämme. Sama toistui trampoliinilla, jossa myös minä pääsin pomppimaan ilman, että sain pahaa silmää keneltäkään. Siskonpoikani oppi takaperinvoltin ja tytötkin innostuivat tekemään temppuja. Pehmeä kuutiomeri trampoliinien edessä oli loistava ja turvallinen paikka temppujen harjoitteluun. Mieheni innostui sählysyöttelystä, futisflipperistä ja indoorfutiskentästä, jossa miesvahvistuksemme viettivätkin pelailemassa koko loppuajan.
Pienempien autoradalla oli tilaa ja rauhallista huristella.
Nelivuotiaat tytöt kiljuivat vaijeriliulla kuin pienet Tarzanin ja innostuivat kiipeilemään kiipeilytornissa toista tuntia. He jaksoivat myös vetää omat renkaansa tuubimäen ylös saakka, mikä oli suoranainen ihme, sillä yksi ilmarengas painoi varmasti ainakin yhden nelivuotiaan verran. Päivän paras juttu oli kuitenkin parkour-rata, jonka tornit olivat enemmän kuin täydellisiä prinsessojen linnoja. Siellä viihdyttiinkiin sitten satuleikeissä viimeinen tunti.
Kantapään kautta viisastuneena voin sanoa, että mukaan olisi ehdottomasti pitänyt ottaa nuorimmille lapsille vaihtohousut. Ei mennyt nimittäin edes varttia, kun ensimmäinen vahinko oli jo sattunut. Kuka nyt vessaan kerkiäisikään, kun on niin paljon tekemistä. Ja pitää muuten todeta, että yksi vessa hallin takaseinällä on aika vähän, etenkin silloin, kun vessahätä yllättää alueen aivan toisessa päässä.
Se puolestaan oli loistavasti ajateltu, että juomapisteitä oli ripoteltu ympäri puistoa. Kannattaakin ottaa omat juomapullot mukaan. SuperParkissa on myös hyväksi mainostettu ravintola, mutta me emme ehtineet tällä kertaa tutustua siihen.
Lapset eivät olisi millään halunneet lähteä kotiin.
Summa Summarum: kolmetuntinen sisäleikkipuistossa oli aivan mahtava. 11-vuotias oli onnessaan oppiessaan takaperinvoltin trampoliinilta ja saadessaan pelata indoorfudista setänsä kanssa. Nelivuotiaat olivat puolestaan extaasissa aivan kaikesta. Niinkin paljon, että kotiinlähtö oli lähes mahdoton tehtävä. Myös me aikuiset nautimme. Kerrankin löytyi mielekästä tekemistä ihan jokaiselle ja paljon jäi testattavaa vielä seuraavaksikin kerraksi. Ihan koko perheelle en kuitenkaan puistoa suosittelisi, sillä alle nelivuotiaille ei sieltä oikeastaan löydy juuri mitään. Meidän onnemme siis, että seurastamme jäivät pienimmät tällä kertaa hoitoon.
Parhaat fiilikset löydät alla olevasta videoklipistä – tsekkaa ja kommentoi. Näitä on tulossa lisää muistakin aiheista.
Hymyä
Inari
10 Comments
Jee! En oo edes kuullut tällaisesta. Kiva kuulla, että vanhemmat muksutkin viihtyvät. Täällä pitää käydä. Uskon, että meidän 10-vuotias ikiliikkuja ja akrobaatti ainakin nauttii. Hauska oli myös toi video! Kuvasitko kännyllä vai millä?
Moi Sanna, joo kuvasin iphonella. Siis ihan spontaanisti ryhdyin kuvailemaan ja sitten jäin ihan tohon imovieen koukkuun. Sitä oli niin hauksaa leikellä. Tosin olemassa varmasti paljon parempiakin leikkausohjelmia, mutta hauskan ja helpon startin sai tolla. Ja puisto oli todellakin jees, suosittelen sadepäivän tekemiseksi.
Toi mesta näytti videolla niin siistiltä että munkin tekis mieli mennä kokeilemaan..! 😛 Valitettavasti mulla ei oo lapsia ja taidan olla vähän liian vanha menemään yksin. Ehkä pitää hakea serkulta tai joltain lainaan joku alle kymmenvuotias jotta saa tekosyyn käydä pomppimassa vaahtomuovimereen 😀
Moi Annika, itse asiassa tuolla näkyi esim ihan miesporukoita keskenään pelaamassa futisflipperiä, pariskuntia lyömässä golfpalloa jne, joten sinne ei todellakaan tarvitse ottaa mukaan lapsia, jotta voi mennä paikan päälle. Toi sopii mun mielestä oikein hyvinkin myös aikuisten aktivointipaikaksi. Tosin silloin pitäisi ehkä vielä hiukan enemmän miettiä logistiikkaa tai ainakin henkilökuntaa paikan päällä pitäisi olla enemmän valvomassa, ettei joku aikuinen rysähdä trampoliinilta lasten päälle jne. Sinne vaan muiden sekaan 🙂
Hmm.. pistetään korvan taakse 😀
🙂 🙂
Olen käyny lasten kanssa kerran Oulussa Superparkissa (siellä on ollut sellainen jo pitempään) ja todettiin myös toi kivaksi paikaksi. Minusta konseptissa oli mainiota se, että siellä oli enemmän tekemistä myös isommille lapsille kuin esim. Hoplopissa. Ainakin Oulussa paikalla oli myös ihan teinejä skoottiradalla temppuilemassa ja hyppimässä hyppymonttuun. Suurin kritiikkini koskee hinnoittelua kun tuolla myös aikuisten pitää maksaa sama hinta toisin kuin Huimalassa tai Hoplopissa eli 4-henkisen perheen hinnaksi tulee melkein 80€ mikä on mielestäni aika iso raha. Muuten voisi käydä useamminkin mutta ei tuohon hintaan.
Moi Katja, täytyy käydä katsastamassa Oulunkin SuperPark, näissä on ilmeisesti jonkun verran eroja. Tuolla Vantaalla oli ainakin nimen omaan todella paljon kouluikäisiä ja teinejäkin sekä myös paljon ihan vain aikuisia kavereineen. Muutama isä-poika crewkin näkyi. Hinta on kyllä todella kova, jos ei itse aio mennä muuta kuin vahtimaan lapsia. Toisaalta, jos mietin, että maksan yhdestä jumppatunnista 15-20 euroa kerta, niin tuolla saan liikkua vaikka koko päivän tolla 19 eurolla. Ja itse koin, että tuo on paikka, johon on nimen omaan tarkoitus mennä yhdessä tekemään – se on suurin ero snadistadeihin. Tuolla ei itse asiassa ole puiston sisällä edes mitään penkkejä tai muita, missä vanhemmat voisivat katsella lastensa temppuiluja ja olisi ollut tosi nihkeetä olla liikkeellä taaperomme kanssa, koska en olisi voinut tehdä hänen kanssaan mitään. Pohdimme mun liikkamaikkamieheni kanssa, että olisi upeaa, jos puisto tarjoaisia päivisin tilojaan koululaisten vierailulle muutaman euron per nenä hintaan. Olisi ihan mahtavaa päästä skoottailemaan, skeittailemaan jne. liikkatunneilla etenkin näin talvisin. Ja siis puisto toimii ihan sairaan hyvänä liikuntaaktivaattorina, jopa niin, että jos hinta olisi halvempi, niin siellä voisi käydä yhdessä perheen kanssa liikkumassa vaikka joka viikko, ns. harrastuksena.
Moi Inari,
tykkäsin itsekin tuossa konseptissa tosiaan siitä että ajatus oli aktivoida koko perhettä liikkumaan yhdessä. Sitä mietin että kuinka paljon tuolla olisi ihan pienille 1-2 -vuotiaille tekemistä. Paikka oli selvästi suunattu hiukan isommille lapsille, mikä oli toisaalta ihan hyväkin. Kävin nimittäin vähän aikaa sitten lasten kanssa Snadistadissa ja 7-vuotias rupesi jo vähän valittamaan siellä että tekemistä ei ollut tarpeeksi kun siellä aiemmin ollut tosi iso pomppulinna oli poistettu ja seikkailurata oli selvästi pienempi kuin esim. Hoplopeissa. Jos Superparkin hinta olisi vähän halvempi esim. 15€/hlö se vielä menettelisi mutta tuo lähes 80€ nelihenkiseltä perheeltä on kyllä tosi paljon. Emme itse käyneet Superparkin ravintolassa kuin mehuilla mutta ravintola teki vaikutuksen siinä että ainakin Oulussa näytti olevan aika laaja salaattibuffet, josta saisi lapsillekin koottua hyvät ja terveelliset eväät, ainaisten nakkien ja burgereiden sijaan.
Meillä on 1-vuotias poika ja ollaan hänen kanssaan käyty jo 4 kertaa SuperParkissa Vantaalla. En siis allekirjoita tuota itse etteikö alle neljä vuotias siellä viihtyisi. Ollaan myös testattu sekä Oulun että
Vuokatin SuperPark ja jokapaikasta on löytyny kaikille tekemistä.
SuperParkissa on upeita paikkoja harjoitella pienenkin tasapainoaan kiipeillen ja laskien liukumäkeä. Poitsu nautti myös foam-altaasta ja siitä kun rakennettiin yhdessä torneja kaikista palikoista ja hän sai niitä kaataa. On ollut upea myös huomata että joka kerta sählymaila pysyy paremmin kädessä ja nyt jo osuu palloonkin! Jalkapallosta puhumattakaan. Kiipeily paikat on myös aikuisten kestäviä joten lapsen kanssa yhdessä on päästy niihin kehittään taitoja ja äiti ja isikin on saanu hien pintaan 😉 Ensimmäisellä kerralla viihdyttiin 6 tuntia ja muilla kerroilla vähän lyhyempiä aikoja. Ja mikä ilo syntyi kun pääsi isin sylissä polkuauton kyytiin!
Itselle tää on ollut mukava paikka näin huonommilla keleillä liikkua yhdessä pienenkin lapsen kanssa. Ja kyllä siellä on leikin muodossa ekat golf svingitkin kokeiltu! 🙂 on kiva nähdä kuin pienikin lapsi on täynnä halua kokeilla kaikkea ja onnistumisiakin tulee!
Mahtava yhdessä olon paikka kaiken ikäsille vauvasta vaariin mun mielestä! 🙂 vauvatkin vaan mukaan vaik kantoliinaan! 🙂