Kuvat: Väinö Teittinen ja Hulda Teittinen
Ranskan lipun värit Bleue, Blanc, Rouge!
Tänään vietetään Ranskan kansallispäivää ja minäkin sain kutsun suurlähettilään vastaanotolle Helsingissä. Lomasuunitelmamme vievät perhettäni kuitenkin parhaillaan kohti Saimaan vesiä nauttimaan Suomen kesästä. Ranskan kansallispäivän kunniaksi palaan kuitenkin tässä kuvapostauksen muodossa elämäämme Ranskassa lasten kanssa yhdessä koostetuin muistoin.
Mistä tietää, että asumme Ranskassa?
- Leipä on tuoretta
- Tomaatit on punaisia ja makeita
- On kuuma
- Meille puhutaan ranskaa
- Minua puhutellaan ”madame”
- Kadulla kaikkia tervehditään
- Kouluruokailussa tarjotaan patonkia
- Rehtorin kanssa vaihdetaan poskisuukkoja
- Kahvi on hyvää jopa rautatieasemalla
- Ihmiset syöttävät puluja jopa ravintolapöydästä
- Mies avaa kattoikkunan ja syöttää lintuja ranskalaiselta parvekkeelta
- Unikot kukkivat villinä tien varressa
- Poliisi valvoo koululaisten kadunylitystä
- Leipomo on avoinna ”tout les jours sauf lundi” (jokapäivä paitsi maanantaisin), mutta se ei sitten kumminkaan ole auki sunnuntaisin ja on kuitenkin auki maanantaina
- Lounaalle on syytä ehtiä ennen klo 14 ja illalliselle ei kannata yrittää ennen 18.30.
Ranskassa poliisit ovat ihmisiä varten. Cannesissa meidät neuvottiin rannalle.
Paikallisilla kyläjuhlilla oli lammasgrillillä kokoa ja lihalla makua.
Ranskassa picnic on kansallinen instituutio – ei ole tapahtumaa ilman picnicciä
Cannesin edustan Iles de Marguerita tarjoaa täydellisen rantaretkipäivän.
Vain Ranskassa tulee helteiselle rantaretkelle otettua evääksi laatikollinen leivonnaisia
3 ”virhettä”, jotka teimme heti ekalla viikolla
- Sunnuntaina valitsimme kirkon sijaan uima-altaan
- Yritimme mennä jätskille iltapäivällä klo 16 (kaikki kylän ravintolat avataan klo 18-19 välillä)
- Teimme ruokaostoksia mahdollisimman pitkäksi aikaa (kaksi täyttä kärryllistä) ja saimme runsaasti outoja katseita paikallisessa ruokakaupassa
- Käytimme vilkkua kääntyessämme autolla
Ranskassa ihanat hatut kuuluvat kesälookiin kaikilla.
Mistä tietää, että elää kuin paikallinen ranskalainen?
- Kotikylän leipuri leipoo sinulle ”Pain specialin”
- Aamulenkille ei tarvitse enää ottaa karttaa mukaan
- Lihatiskillä sinua moikataan kuin vanhaa tuttua ja myyjät tietävät, ettet ole lestadiolaisperheenäiti, vaikka ruokaostosten määrä ylittää moninkertaisesti ranskalaisten ostokset
- Aamulla ostettu leipä ei ole enää iltapäivällä tuoretta
- Puutarhuri kysyy mielipidettäsi pensasaidan leikkuuseen
- Ostat ja istutat kukkia
- Pyykkikone pyörii päivittäin
- Menet ruuhkaiselle rannalle lauantaina, kuten kaikki muutkin paikalliset
- Annat lapsille välipalaksi tuoretta patonkia, jonka päälle levitetään runsaasti suklaata
- Valmistat lounaaksi Salade Nichoasen – et tonnikalasalaattia
- Käyt ruokaostoksilla markkinoilla mieluummin kuin marketissa
Ranskalainen elämä on ihanan erilaista ja kuitenkin tarpeeksi tuttua. Minulle se sopii, ainakin näin sopivina annoksina. Voi olla että pidemmän päälle löytyisi asioita, jotka ärsyttävät enemmän kuin ilahduttavat.
Pyykin ripustaminen kauniilla pihallamme oli suoranainen nautinto
Ostokset hoituivat ranskalaisittan paikallisilla markkinoilla.
Lasten mielestä ranskalainen ”välipala” tuoretta patonkia suklaapäällysteellä oli paras ranskalainen tapa.
Vietimme äitienpäivää ranskalaisittain toukokuun viimeisenä sunnuntaina
– Inna-Pirjetta
Lue muut Ranskan kuukaudesta kertovat postauksemme täältä.
Kiitos Ranska – olit ihana!!
No Comments