Sonnustauduimme parhaimpiimme, äideilläkin helmat heiluivat ja pojat olivat niin cool!
En ole tainnut kertoa, että elokuvat ovat olleet aina suuri rakkauteni ja intohimoni. En ole koskaan osannut ulkoa elokuvien nimiä tai näyttelijöiden syntymäpäiviä, mutta elokuviin ja elokuvateattereihin on aina liittynyt mielessäni jotain erityisen kiehtovaa ja taianomaista.
Ensimmäinen näkemäni elokuva oli Disneyn Bambi Lauttasaaressa silloin vielä toimineessa elokuvateatterissa (elokuvan tarjosi lauttasaarelaislapsille SYP-pankki). Todellinen rakastuminen tapahtui muutamaa vuotta myöhemmin sateisena kesäiltana, kun äitini kanssa ajoimme kahdestaan mökiltä katsomaan Sound of Musicia. Se oli menoa.
Rakastuin tunnelmaan, tuoksuun ja pakoon todellisuudesta. Ihastuin siihen, että saatoin samaistua alppiniityillä seikkaileviin lapsiin, itkeä katkerasti henkilöhahmojen kokemia suruja, jännittää seuraavaa juonen käännettä ja helpottua toiveikkaasta lopusta.
Opiskeluaikana saatoin käydä leffassa kolmekin kertaa päivässä, eikä ollut yllätys kenellekään, että kaikki opinnäytetyöni, mukaan lukien graduni, käsittelivät elokuvaa. Vaihto-opiskeluvuotenani pääsin mukaan Münchenin filmifestareille ja haave Cannesin upeasta festivaalitunnelmasta vain vahvistui. Valmistumiseni jälkeen pääsin rakentamaan Tennispalatsin elokuvateatteria ja luomaan ensi-iltojen tunnelmaa ja glamouria Helsinkiin työskennellessäni Finnkinossa.
Lähtiessämme nyt kuukaudeksi Ranskan Rivieralle menin tietysti heti katsomaan miten Cannesin filmifestivaalien päivät sattuvat oleskeluumme. Jes, pääsisin vihdoin toteuttamaan unelmani ja käymään Cannesin tähtisumussa! Tiesin kuitenkin, että on turhaa hakea akreditoitumista, sillä mukanani olisi viisi innokasta lasta.
Ajoimme autolla Grassen asemalle, josta matkustimme junalla Cannesiin (ehdottomasti miellyttävin tapa saapua kaupunkiin tapahtuman aikaan).
Jo tunnelma kaupungissa oli taianomainen. Ajatus siitä, että vastaan voi kävellä kuka vaan…
Tutustuimme festivaalipalatsiin ja ihmettelimme tikapuista ja aurinkotuoleista rakennettuja fanikatsomoja. Teimme ostoksia virallisesta filmifestivaalikaupasta ja kävimme katsomassa punaisella matolla otettuja valokuvia (joita olisi myös voinut ostaa mukaan).
Paikallisten fanien katsomot oli koottu tikapuista ja aurinkovarjoista. Eväänä oli kuohuviiniä ja patonkia.
Kävelimme sataman laitaan ihastuttavaan La Pizza Cresci -pizzeriaan lounaalle. Saamamme palvelu oli varmaan yksi reissun parhaista. Lapset otettiin huomioon, Pizzat tulivat tosi nopeasti ja koimme saavamme rahalle vastinetta, vaikka oletinkin maksavamme itsemme kipeäksi Cannesin vanhassa satamassa.
Lounstauolla oli aikaa kirjoittaa kortti mummolle.
Nautimme Cannesin antiikkitorin kiirettömästä tunnelmasta ja herkuttelimme jäätelöillä suihkulähteen laidalla.
Tietysti ajoimme myös ranskalaisella karusellilla. Sitä lystiä olisi jaksanut katsella vaikka kuinka kauan.
Iltapäivällä ehdimme uimaan Boulevard Cruisetten vieressä sijaitsevalle, kaupungin yleiselle, rannalle. Cannes sopiikin täydellisesti kaupunki- ja rantapäivän yhdistämiseen. Jos aikaa on enemmän, kannattaa ilman muuta tehdä retki Cannesin edustalla sijaitsevalle Iles de Margueritan saarelle. Saarelle kannattaa ottaa mukaan omat eväät, jotka saa näppärästi ostettua vaikkapa Cannesia halkovalta kävelykadulta. Laivamatka saareen kestää noin 15 minuuttia ja maksaa 13€ aikuiselta ja 8,50€ lapsilta.
Cannesin filmifestareilla näytetään leffoja yleisölle myös hiekkarannalla.
Juoksentelu hiekkaralla ja polskuttelu Välimeressä oli tervetullutta vaihtelua kaupunkipäivään
Ennen junan lähtöä kotimatkalle sai jokainen lapsi vielä toteuttaa yhden toiveensa. Isoimmat ottivat toiset jäätelöt, nuorimmaiset ajelivat onnellisena kauko-ohjattavilla veneillä suihkulähteessä ja keskimmäinen kävi ostamassa itselleen aidon Cannesin filmifestivaali paidan.
Ehdimme vielä päästä festivaalin iltatunnelmaan Croisetten varrella festivaalipalatsia kohti lipuvia mustia limusiineja ihaillessamme ja Nälkäpeli -elokuvan juhlista lähteviä ihmisiä tiiraillessamme. Olisi ollut ihanaa linnottautua fanikatsomon jatkeeksi ja viettää koko ilta tähtiä kiikaroiden. Ehkäpä johonkin näytökseen olisi kauniisti pukeutuneena ja levesäti hymyillen saattanut saada kutsunkin.
Päivä Cannesin filmifestivaaleilla oli taianomainen ja sai minut haluamaan takaisin tuohon kaupunkiin. Seuraavalla kerralla haluan kyllä nähdä myös tähtien saapumisen näytökseen ainakin punaisen maton reunalla jos ei matolla itse astellen. Ehkäpä joku tämän kesäretken kavaljeereistani tekee unelmastani jonain päivänä totta.
– Inna-Pirjetta
Lue muut Ranskan kuukaudesta kertovat postauksemme täältä.
Monet Cannesin ja muidenkin Cote d’Azurin nähtävyyksien ja tekemisten sisäänpääsyt sisältyvät Cote d’Azur -korttiin. Saimme Visit Cote d’Azurilta koekäyttöön kortit, joita saattoi käyttää kolmena erillisenä päivänä (päivien ei tarvitse olla peräkkäiset). Osa näistäkin Cannesin nähtävyyksistä olisi sisältynyt noihin kortteihin (joita meillä ei vielä tuolloin ollut). Hyvällä suunnittelulla voisi varmasti säästää pitkän pennin, mutta lasten kanssa on realismia, että vähemmän on enemmän, jolloin kortin hyödyntäminen saattaa jäädä hintaan nähden vähäiseksi.
Nälkäpeli-elokuvan kutsuvierasjuhlat olivat kiinnostavaa seurattavaa myös nuorisomme mielestä.
No Comments