Onneksi paikan päältä sai kunnon cafe lattea ihan oikealla maitovaahdolla, ei millään kermavaahdolla. Tae äidin tyytyväisyyteen eli koko perheen onneen 🙂
Jokaisesta maasta, jossa olen lasten kanssa reissaillut, on löytynyt jonkinlaista vauvanruokaa. Siksi en tälläkään kertaa stressannut siitä sen kummemmin, kunhan vain pyysin Kuala Lumpurissa asuvaa ystävääni ostamaan muutaman purkin valmiiksi ennen tuloamme. Ja tsekkaamaan, että kaupasta löytyisi myös korviketta.
Isosiskolla kulki oma vauva kantoliinassa.
En olisikaan ikinä osannut arvata, millaiselle metsästysmatkalle joutuisin Malesiassa vauvanruoan tähden!
Olin ottanut muutaman päivän ruoat mukaan, kuten yleensä teen, jottei tarvitse ihan heti lähteä kauppaa etsimään. Sen lisäksi ystäväni oli ostanut minulle muutaman purkin valmiiksi. Kului siis ehkä viitisen päivää, ennen kuin jouduin tekemisiin aiheen kanssa. Mutta sitten…
Nam, nam, mitä ihania hdelmämehuja Langkawilta saikaan.
Ensimmäinen supermarketti Kuala Lumpurin keskustassa: Ei YHTÄ AINUTTAKAAN PURKKIA!
Toinen Supermarketti Kuala Lumpurin keskustassa: Yksi purkki suolaista ja neljä hedelmää – ostin kaikki.
Kolmas supermarketti samoilla huudeilla: YKSI purkki hedelmää ja tuhat pakkausta erinäköisiä vauvan keksejä hintaan noin 5-10 EUROA PAKETTI – ja siis tuolla hinnalla me söimme yleensä 8 hengen illallisen ravintolassa.
Neljäs: Kolme purkkia suolaista – samaa makua – ja seitsemän hedelmää – ostin kaikki.
Ja siinäpä se – enempää ei todellakaan löytynyt MISTÄÄN KAUPASTA.
Rannalla ja muilla retkillä ollessa olisi ollut helppoa napsauttaa vain vauvanruokapurkki auki, mutta ei kun ei…
Sama ongelma Langkawilla. Paitsi ettei siellä ollut yhtä ainuttakaan purkkia missään kaupassa, ainakaan Pelangi Beachilla. Puuroja kyllä löytyi mielin määrin. Niin ja sitten löysin yhden kioskin, jossa myynnissä oli 10 pikku hedelmäpurkkia – parilla eurolla kappalle. Ostin kaikki… kyllä, hullu minä…Maksoin saman verran kuin muutaman päivän illallisista koko perheelle.
Yksivuotissynttärikakkukin tuotiin sankarille. Isosisko veti sen napaansa.
Kyselin aiheesta paikallisilta ja sain aina saman vastauksen: ”Me teemme ruoat itse.” Tai: ”Voisithan vaikka sekoittaa keksejä maitoon.” Tai: ”Entäs puuro?”
Juu ja kiitos. Kyllä syömme jo puuroa aamuisin ja iltaisin, mutta olisi kuitenkin ihan kiva antaa jotain muutakin ruokaa kahden viikon aikana. Ja ei, keksit sekoitettuna maitoon, ne eivät mielestäni käy ruoasta. Ja sori nyt vaan, mutta en pysty tekemään hotellini vedenkeittäjällä vauvalleni itse ruokia. Saati sitten veneretkillä, viidakkokävelyillä tai rannalla.
Lopulta valitin aiheesta hotellin respaan. Ja BING vastaus kuului: ”Mitä ruokaa vauvanne haluaa syödä ja mihin aikaan, miss?” Sen jälkeen vauvamme söi oman tilauksen mukaan mitä halusi – kokin tekemänä. En ollut tajunnut, että hotellista saa tilata vauvanruokaa oman maun mukaan. Uskomaton palvelu, josta ei kertaakaan ensimmäisessä hotellissamme edes laskutettu.
Lopulta kokki teki bebellemme, mitä ikinä osasimmekaan toivoa.
öööhh… kyllä, tämäkin oli yhtenä iltana kokin tekemä ”vauvanruoka”.
Mutta silti, suosittelen siis ottamaan Malesiaan matkaaville omat vauvanruoat pitkälti mukaan. Se helpottaa retkeilyä, kun voi vain napsaista purkin auki. Korvikejauheita on mielin määrin kaupoissa, samoin kaurahiutaleita ja muita puuroja. Ja vaippoja monia merkkejä Pampers mukaan lukien.
Bebemme pääsi lopulta jo aasialaisten herkkujenkin makuun.
Oma murusemme on jo yksivuotias, mutta en ollut antanut hänelle vielä tavallisesti maustettuja ruokia kotona, joten hän sai nyt totutella uusiin makuihin kertaheitolla, kun useamman päivän ajan annoin hänen syödä omista ruoistamme. Hyvin menivät lopulta alas curryt, paistetut riisit, nuudelit ja muut aasialaiset maut. Kotona teemme tuskin enää paluuta purkkiruokaan.
Aurinkoa
Inari
6 Comments
Huh, mahtoi ensin paniikki hiipiä…. Meillä ei ole edes vauvoja enää, mutta silti noiden nirsonokkien kanssa on välillä tenkkapoo reissussa (”Byäää! Miks tässä listalla ei oo ranskalaisia!!! En syö sit mitään…”).
Moi Sanna, voih…kuinkahan pitkään tätä nirsoilua mahtaa jatkua, jos teidänkin lapset edelleen nirsoilee? Nelivuotiaamme ei syönyt reissussa lähes mitään…ei edes ranskalaisia…Pohdin usein, voiko lapsi elää jostain pyhästä hengestä vai millä ihmeellä se jaksaa temmeltää päivästä toiseen tuolla kuumuudessakin muutaman mehun ja mandariinin voimin… Toivoisin ranskalaisten sijaan usein ranskalaisesti kasvatettuja lapsia – jotain olen ilmeisesti näissä ruokajutuissa tehnyt todella väärin…:)
Näinhän se menee. Meillä vauvantehdasruuat ovat arkipäivää, muualla tosiaan ei. Jäin miettimään, että miksi yksivuotiaalle vauvanruokaa? Kyllä meillä yksivuotias ja jo aiemminkin söi ihan tavallista ruokaa mitä mekin matkoilla. Pikapuurohiutaleet otimme, koska monessakaan paikkaa ei niitä ravintoloista saa esim. kun tarvittaisiin iltapuuro. Nyt samainen tyttö kaksivuotiaana syö hyvällä ruokahalulla ihan kaikkea eli ei nirsoile vaan on kokeilunhaluinen ja kaikki käy. Matkustamme todella paljon joten lapsenkin kohdalla mielestäni tässä on kysymys pitkälti opetetuista tavoista jos ei ole moniallerginen ja sen takia laajasti ns. ruokarajoitteinen lapsi. Ihania kuvia, josta nousi matkakuume taas huippuunsa!
Moikka Johanna, kiitos kommentistasi. Itse asiassa itsekin havahduin matkalla siihen, että miksi yksivuotiaamme ylipäätään syö vielä vauvanruokaa. Täytyy vain todeta, että kakkosen kanssa aika on hujahtanut niin siivillä, että en ole yksinkertaisesti pysynyt perässä vaan jämähtänyt monessakin asiassa kohtelemaan häntä liiankin vauvamaisesti…näin myös ilmeisesti ruoassa. Ja koska en ollut antanut tavallista ruokaa juurikaan ennen reissua, niin aluksi ajattelin reissussa, että en uskalla nyt aloittaa tavallisen ruuan antamista näin stydisti maustetuista. Ja myös koska minillä ei ollut hepatiittirokotuksia vielä, kuten meillä muilla…Mutta lopulta ”jouduin” tosiaan niin anyway tekemään… Ajattelin myös tietenkin matkalle lähtiessä, että olisi helppoa mennä reissu purkkiruualla, kun sitä voi antaa missä vain kylmänäkin. Nyt ollaan totuteltu kotona normiruokaan ja hyvin tuntuu maistuvan.
Moi,kiitos loistavasta blogista! Reilu 1veen kanssa suunta kohti Singaporea&Balia, olisin kysynyt onko teillä ollut tapana roudata maitoa/maitojauhetta mukaan..? Vai luottaa paikalliseen ja jos ei maistu niin ei maistu ja juodaan sitten muuta. Kiitos!
Moi Maija,kiva että olet löytänyt blogimme pariin ❤ mä otan aina noin kolmeksi päiväksi vaipat ja maidot/jauheet mukaan. Siinä ajassa yleensä ehtii löytää jo paikalliset vastaavat. Ja koskaan ei ole käynyt niin ettei mitään olisi löytynyt – etenkin maitojauhetta tuntuu olevan tosi paljon aasialaisissa kaupoissa. Ne vaan on sellaisia jättimäisiä purkkeja ? Ihanaa matkaa teille. Kuulostaa superilta ❤