Ensimmäinen lomaviikko on takana ja edelleen olen sitä mieltä, että olemme paratiisisaarella. Valkoisia rantoja, turkoosia vettä ja hyvää ruokaa, loistosäätä sekä juomaa on koko ajan tarjolla. Tosin olen monelta kuullut, että vähän matkan päässä sijaitseva Koh Mak on todellinen paratiisisaari, jossa ei ole muuta kuin valkoista hiekkaa ja palmuja eikä juuri muita turisteja. Sinne ehkä seuraavalla kerralla siis.
Viime päivinä olemme kokeneet muun muassa ihania kajakkiretkiä turkoosilla merellä kolmivuotiaan kanssa – jälleen omat peltsarit ovat olleet tarpeen. Jännitysmomentteja lavatakseissa vuoristoisilla teillä – kannattaa mennä istumaan lasten kanssa ihan perälle. Vauvan kera voi päästä myös kuskin kanssa autoon sisään. Vauva on ollut minulla kantorepussa ja viihtynyt hyvin. Itseäni on kyllä jännittänyt taas kaikkien puolesta. Mutta sitten Tapasin kanadalaisäidin, joka kuljetti 5kk:n ikäistä vauvaansa skootterilla paikallisten tapaan ilman kantoreppua ja kypäriä, joten lavataksihan on oikein oivallinen menopeli, mietin. Kaikista suurin riski on varmaankin kävellä tien reunaa, sillä liikenne on aivan hullua ja tiet mutkaisia ja kapeita.
Olemme kokeilleet myös paikallista lastenvahtia vauvalle norsuretken ajaksi. Hotellilla ei tosin ollut palvelua tarjolla, joten respa tajusi tilaisuutensa tulleen ja ryhtyi hommaan itse, sillä seurauksella, että lastenvahti maksoi kaksi kertaa norsuretken verran – 20 eurolla voi täällä saada parhaillaan lastenvahdin koko viikoksi. Mieheni pelkäsi koko kaksituntisen retken enemmän sitä, että babysitterimme syöttää vauvalle jotain epämääräistä kuin että hän itse tippuu kaksimetrisen norsun selästä. Ihmettelin, että jännittääkö hän noin kovin mennessämme safarille, että tarvitaan katolisille tyypilliset ristinmerkkien sohimisetkin avuksi, mutta hän kuulemma teki niitä vauvelimme tähden. Taisi olla miehelle tuo koko matkamme jännin paikka. Kaikki sujui kuitenkin enemmän kuin hyvin ja bebe nukkui samaa onnellista unta kuin lähtiessämme.
Kolmevuotiaamme suurimpia ihmetyksen aiheita ovat olleet ihmiset ilman hampaita – hampaiden harjauksessa ei siis olekaan ollut ongelmia iltaisin sitten ensimmäisen hampaattoman mummon tapaamisen. Suurimpia ihailun aiheita puolestaan ovat olleet thaihierojat rannoilla. Se on tyttäremme uusi unelmien ammatti, minkä seurauksena olemme saaneet joka ilta nauttia tassuttelusta selkiemme päällä ja jalkojemme rasvauksesta.
”Kauhumometti” syntyi, kun matkarattaamme yhtenä iltana levisivät käsiin keskellä tietä. Olin juuri päässyt kehumaan kuinka carenan satasella neljä vuotta sitten ostamamme rattaat ovat toimineet kuin unelma ja sitten kuului kräks ja ruuvit lentelivät ympäriinsä. Onneksi hotellilta löytyi kunnon työkalut – nitoja!!!!- jolla saimme ruuvailtua kulkuvälineen jälleen jotenkuten priimakuntoon. Paikallisten hotellityöntekijöiden valmiustila auttamiseen onkin taas ihan oma lukunsa…Ihmisiä on töissä kuin muurahaisia, mutta kaikki vaan hilluvat toimettomina.
Onneksi olemme saaneet muualla kokea myös thaimaalasten ystävällisyyden ja sydämellisyyden. Eilen pyykkäsimme ihanan paikallisen perheen pesulassa kaikki vaatteemme kahdella eurolla. Saimme ne takaisin viikattuna ja silitettynä ja melkein kutsuivat meidät luokseen kylään, niin ihastuivat tyttäriimme. Muutenkin ihmiset ovat todellakin lapsirakkaita ja uskon, että olemme saaneet nauttia usein muun muassa ravintoloissa erityistä ystävällisyyttä juuri tyttäriemme tähden. Siitä lisää myöhemmin.
Nyt uimaan – merivesi on kuin spassa lilluisi +30.
Aurinkoa kaikille,
Inari
No Comments