Jokaisen äidin pitäisi joskus saada olla lapsi. Se tekee niin hyvää.
Vietin marraskuussa kolme päivää lapsena Nizzassa, oman äitini oleillessa siellä pari viikkoa. Edellisestä yhteisestä reissustamme ilman omia lapsiani oli vierähtänyt luvattoman pitkä aika ja olin odottanut yhteistä viikonloppuamme ihan yhtä innoissani kuin oma poikani tuntui odottaneen aiemmin syksyllä toteuttamaamme Lontoon äiti-poika reissua.
Nizza on täydellinen pakopaikka marraskuisena viikonloppuna. Tuntuu uskomattomalta että vain 3 tunnin lentomatkan päässä odottavat ihanasti lämmittävä aurinko, tuulessa huojuvat palmut, ympäri vuoden avoinna olevat katukahvilat ja kirkkaan siniturkoosina loistava Välimeri.
Olin perillä kolme kokonaista päivää ja yhdistin viikonloppuun muutaman etätyöpäivän. Norwegianin suora lento Helsingistä oli suoranaista luksusta, sillä wifi toimi moitteettomasti koko matkan ja sain tehtyä aamupäivän töitä aivan kuin olisin toimistollamme istunut. Jo lentokentällä minua oltiin vastassa, niin kuin lapsia kuuluukin olla ja äitini oli ystävänsä kanssa varannut meille pöydän Nizzan ravintolakoulun ravintolasta, joka sijaitsee aivan lentoasemaa vastapäätä. Hauska ja herkullinen kokemus, jossa 3 ruokalajin lounaan saa 15 eurolla.
Etukäteen olin tietysti vahdannut sääennusteita ja tiesin, että sadetta on luvassa. Tulopäivänä satoikin oikein saavista kaatamalla ja uutisissa kerrottiin Korsikalla tulvien takia käynnissä olevista valtavista pelastusoperaatioista. Sade ei minua haitannut, kun istuin Rue Paradisilla sijaitsevassa asunnossamme tekemässä rästiin kertyneitä töitä. Ulkoa kantautui sateen ropina ja äitini oli ystävänsä kanssa ostoksilla.
Ensimmäisenä iltana suunnittelemani lenkki vaihtui joogaan ja meditointiin asunnossamme kynttilän valossa ja voi miten hyvää teki vain olla menemättä minnekään. Löysin muuten Spotifysta kiinnostavan minimeditaatio podcast sarjan, jonka pariin palaan varmasti vielä myöhemminkin. Iltapalaksi söimme ihania ranskalaisia juustoja kera oikean shampanjan.
Olin perillä neljä yötä ja jaoin superleveän parisängyn äitini kanssa. Ihan hyvin me siihen mahduttiin.
Ja kyllähän se tunne, kun sinulle sanotaan hyvää yötä lapsi, on aika koskettava ja tekee hyvää.
Aamuisin heräsin vielä pimeässä asunnossa, kurkistin ranskalaiselta parvekkeelta kadulle, vedin keuhkoni täyteen raikasta ja viileää yöilmaa ja sytytin kynttilät.
Aamujooga on minulle rutiini kotonakin, mutta nyt sain keskittyä harjoitukseen aivan omassa tahdissani. Sen jälkeen puin lenkkivaatteet päälleni ja sujahdin heräilevän kaupungin kadulle. Nice Pebbleksen kautta vuokrattu asuntomme sijaitsi vain kivenheiton päässä rantabulevardilta, joten pääsin sinne juoksemaan ja ihailemaan auringon nousua meren rannassa. Kahtena aamuna juoksin ylös linnakukkulalle, josta on upeat näkymät koko kaupungin yli aina lumihuippuisille vuorille asti. Viimeisenä aamuna kävimme lenkin päätteeksi myös aamu-uinnilla Välimeressä.
Aamut lapsena olivat aivan luksusta. Minun tehtäväkseni jäi vain tuoreiden patonkien hakeminen läheisestä leipomosta (voi sitä valinnan vaikeutta), kun äiti ystävänsä kanssa valmisti kaikkina aamuina täydellisen aamiaisen kananmunineen, croisanteineen ja jogurttiannoksineen. Oli kerta kaikkiaan ihanaa olla jonkun hemmoteltavana.
Lauantaina sain kokea vielä aivan uudenlaisen Nizzan, kun teimme kävelyretken rantapolkua pitkin Nizzan satamasta Villefrance sur Meriin. Retki oli aivan käsittämättömän ihana. Meri hehkui turkoosina ja edellisten päivien myrskystä oli jäljellä enää rantakallioihin lyövä maininki. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmitti niin ihanasti, että t-paita ja pyöräilyshortsit olivat aivan riittävä varustus. Kävelyn päätteeksi pulahdimme uimaan kivirannalta. Oli vaikeaa uskoa, että on marraskuu.
Niin ja lopuksi nautimme tietysti annokset valkoviinissä keitettyjä sinisimpukoita Villefrance sur Merin pittoreskissa tunnelmassa. Päivä oli täydellinen ja suosittelen tuota noin 10 kilometrin kävelyretkeä jokaiselle Nizzan kävijälle, siitä suoriutuu peruskuntoinen kävelijä vaivatta.
Nizzan retkeen kuului tietysti myös istuskelua kahviloissa, kukkatorin väriloiston ihailua, illallinen äitini suosikkiravintolassa, kohtuullinen määrä shoppailua (lähinnä pojille) sekä yksi kokonainen päivä rannalla lorvailua.
Kiitos äiti ja Anne, että sain liittyä seuraanne ja olla neljä päivää ihan vaan lapsi – se teki tosi hyvää ja töitäkin tuli tehtyä mm. ylitäyden sähköpostilaatikon tyhjennys.
Jo kotimatkalla mietin milloin voisin seuraavan kerran toteuttaa etätyöviikonlopun Nizzan auringossa ja iloitsen siitä että äitini on löytänyt eläkepäivikseen noin ihanan vakiokohteen, jonne hän on palannut jo 29 kertaa.
-Inna-Pirjetta
Olen hurahtanut Ranskan tunnelmiin jo aiemminkin ja vietin lasten kanssa kuukauden Etelä-Ranskassa keväällä 2015. Voit lukea aiemmista kokemuksistamme täältä ja päivästä Cannesissa täältä. Kaikki Ranskan kuukauden kirjoitukset löytyy täältä.
No Comments