Taustalla soi mahtipontinen klassinen musiikki. Valkoiset hevoset kulkevat täydellisesti koottuina, laukkaa muutaman askeleen välein puhtaasti vaihtaen, pyydettäessä takajaloillaan seisten, välillä ilmassa hyppien. Vierekkäin, lomittain, peräkkäin ja yksittäin. Ratsastajat on puettu 1800-luvun juhlallisiin asuihin. He istuvat täydellisesti syvällä satulassa ja katsovat määrätietoisesti eteenpäin.
Näyttää kuin heidän pohkeensa ei edes hipaisisi hevosen kylkeä, vaan ratsut kulkisivat ajatuksen voimalla.
Olemme Jerezin maailmankuulussa hevosbalettinäytöksessä, paikassa nimeltä Fundacion Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestre. Kuninkaallisten hevosten ratsastuskoulussa, jossa opetetaan oppilaille kouluratsastusta tiukan kurin ja pitkien perinteiden voimin. Neljän vuoden koulutuksen jälkeen oppilailla saattaa olla pieni mahdollisuus päästä näyttämään oppinsa tähän tiistaisin ja torstaisin järjestettävään hevosshow’hun (aikuiset 27/lapset yli 4-vuotiaat 17 euroa), jossa ihmisen ja hevosen välinen yhteistyö on viety äärimmilleen: Suuret eläimet saadaan kulkemaan täydellisissä askellajeissa, seisomaan kahdella jalalla epäluonnollisen pitkiä aikoja ja hyppimään monimetrisiä hyppyjä ilman ratsastajaa tai esteitä.
Vain harva yli 400 koulun oppilaasta pääsee kuitenkaan koskaan näyttämään taitojaan ja showta hallitsevat koulun maestrot, opettajat, jotka ovat olleet mukana näytöksissä vuosia.
Hevoset ovat sekä minulle että viisivuotiaalle tyttärelleni hyvin rakas harrastus. Itse olin jo muutama vuosi sitten ystävieni kanssa nauttimassa samaisesta näytöksestä ja jo silloin päätin, että kun vanhin tyttäreni on koulussa, hän pääsee lahjaksi mukaan esitykseen. Olinkin enemmän kuin superonnellinen, kun tänä vuonna Espanjan matkailunedistämiskeskus kutsui perheemme blogin tiimoilta katsomaan näytöstä. Se sopi täydellisesti tämänvuotiseen Espanjan matkaamme. Mukaamme lähti ystäväni ja hänen kolmevuotias tyttärensä, jotka lomailivat kanssamme Espanjassa.
Tytöt olivat innoissaan jo heti alueelle päästyään. Komea renessanssipalatsi maneeseineen ja isoine puutarhoineen oli kuin keidas polttavan kuuman Jerezin keskustassa. Pienet prinsessamme nauttivat liihottelusta mekkoineen ja korkokenkineen (joita Espanjassa on ihan pakko neitien mukaan pitää koko ajan jalassa) puutarhan vihreällä nurmella suihkulähteiden lomassa sekä palatsin kristallikruunuilla koristelluissa marmorisaleissa. Tallialueet mukailevat historiallista tyyliä hienoinen linnamaisine puitteineen. Joka puolella voi nähdä hevosia ja koulun oppilaita harjoittelemassa.
Tummat ja komeat espanjalaisratsastajat paistattelevat päivää hienoinen univormuineen paikalle hiljalleen lipuvan yleisön seassa. Äiditkin nauttivat maisemista.
Ratsastajien joukossa on myös muutama nainen, mutta ratsastus on edelleen Espanjassa enemmän miesten laji.
Näytös kestää yhteensä puolitoista tuntia, välissä oli kymmenen minuutin väliaika. Silloin pääsemme mukaan tallin puolelle katsomaan, minkälaisissa tiloissa hevoset elävät. Jos joskus olen päivitellyt kauhuissani espanjalaista mentaliteettia kohdella huonosti eläimiä – etenkin koiria ja usein myös hevosia jätetään kaduille ja laitumille oman onnensa nojaan ilman vettä, ruokaa ja huolenpitoa – niin nyt pystyn onnekseni toteamaan olevani täysin päinvastaisessa paikassa. Hevoset asuvat isoissa pilttuissa ja joka paikka kiiltää puhtautta ja loisteliaisuutta, kuten kuninkaallisessa koulussa kuuluukin. Ihmettelen ääneen, kuinka moni hevonen nukkuu boksissa täysin umpiunessa, maassa pitkällään. Edes lasten huutelu ei saa niitä avaamaan silmiään. Tallimestari toteaa sen olevan täällä täysin normaalia.
Näytös vaatii paitsi ratsastajalta myös eläimiltä äärimmäistä valppautta niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Satulahuoneessa jokaisen satulan nahka kiiltää puhtauttaan. Ne ovat sotilaallisen hienossa rivissä omilla paikoillaan. Saamme kuvata lapsia hevosten kanssa tallilla, mutta näytöksestä ei saa ottaa kuvia. Onneksi saan käyttööni koulun omat kuvat. Kuulemme, että koululla on myös suomalainen opiskelijatyttö. Maailmankuuluun hevoskouluun saapuu oppilaista ympäri maailmaa. Eikä ihme, 900 euron vuosimaksu ei kuulosta hullumalta, kun ratsuina on huippuhevoset ja opettajat. Suomessa pääkaupunkiseudulla saa yhdestä viikoittaisesta ratsastustunnista pulittaa yli 700 euroa puolessa vuodessa. Paikan päällä voi opiskella myös hevoslääkäriksi tai tallimestariksi. Harmittaa, että omalla kohdalla tämä juna meni jo, sillä opiskelijoiden tulee olla alle 24-vuotiaita.
Toisen puoliajan aikana tyttäremme eivät jaksa enää innostua hienosti liikkuvista eläimistä. Heitä kiinnostaa enemmän supattelu ja jalkojen heiluttelu.
Saksalainen rouva eturivissä hermostuu ja tiuskaiee meille.
Vaikka itse olisin nauttinut mielelläni vielä vaikka toisen tunnin show’sta, alan jo toivoa, että se pian päättyisi. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt odottaa kouluikään saakka tai ainakin ottaa mukaan paljon, paljon enemmän eväitä – kuten aina.
Lapset innostuvat vielä, kun kentälle jylläävät monet hevosvaunut yhtä aikaa. Kulkuset helisevät, ihmiset taputtavat ja musiikki pauhaa. Vaunut kaartavat ympyrää, välillä vierekkäin, välillä peräkkäin. Ohjissa on maestro, vieressä istuu oppipoika. Selviämme lopustakin puolesta tunnista vielä voittajina ja ilman sen enempää saksalaista pahaa silmää.
Takaisin tullessa poikkeamme vielä shoppailureissulle Jerezin isolle Outlet-alueelle. Täydellinen tyttöjen päivä siis.
Besos
Inari
HeppaPhotos: Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestre
1 Comment
On which day do you have horse show? Next week?