Miksi en enää aja Rovaniemen ohi pysähtymättä? – Roadtrip Lappiin vol. 4/4

Matka Ranualta Rovaniemelle oli muihin ajopäiviin verrattuna suorastaan naurettavan lyhyt, vain 80 kilometriä. Vierailu Ranuan eläinpuistossa sopiikin hyvin yhdistettäväksi myös lomaan Rovaniemellä. Ystäväni suunnistustaidot yhdistettynä navigaattoriin opastivat meidät hienosti suoraan tiedekeskus Pilkkeeseen, joka oli ensimmäinen kohteemme Rovaniemellä.

Tiedekeskus Pilke kertoo puusta ja tarjoaa tosi paljon tietoa ja puuhaa suomalaisen puun ympärillä. Jo itse rakennus on yksi Suomen suurimmista puurakenteisista taloista ja näyttely tarjoaa viihdykettä hyvinkin 1-2 tunniksi.

Meidän pikkumies kiipesi heti jättimäisen metsäkoneen kyytiin, puki ylleen metsurin liivin ja kypärän ja otti tottuneesti käteensä moottorisahan. Erilaiset pelit, testit ja erityisesti metsästyssimulaattori olivat poikani mieleen. Me äidit tutustuimme ensin näyttelyn tiedolliseen puoleen, lauloimme metsäaiheisia lauluja karaokessa, koimme onnistumisen tunteita hirvijahdissa ja kävimme eksymässä taikametsässä.

Näyttely on sopivan kompakti, joten lapset voivat juoksennella turvallisesti ilman huolta katoamisesta. Kaikista pienimmille taaperoille on oma leikkinurkkansa ja piirustus- ja askartelutehtäviä olisi voinut jäädä tekemään pidemmäksikin aikaa.

Pilke sopii hyvin lasten leikkeihin ja jaloitteluun vaikkapa toisen vanhemmista hoitaessa kauppaostokset Rovaniemen ruokakaupoissa. Yläkerrassa on naulakot ja siistit vessat sekä lukittavat säilytyskaapit. (Puhumattakaan ihanasta myymälästä, jossa myydään kaikkea mahdollista puusta tehtyä, mulle tarttui mukaan sanomalehtipaperista tehty käsilaukku.)

Ilman Santa’s Hotelsin ystävällistä kutsua, olisimme tälläkin kertaa ohittaneet Rovaniemen aivan liian nopeasti. Onneksi meille tarjoutui nyt mahdollisuus tutustua kaupunkiin hieman tarkemmin ja totta totisesti Rovaniemi tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa.

Majapaikkamme Hotel Santa Claus sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja saamme jälleen auton pysäköityä suoraan hotellin eteen. (Tällä kertaa unohdin kuitenkin peräkärryn jalan alas autoa siirtäessäni ja sain aiheutettua ruuhkan Rovaniemen keskustaan. Onneksi ystävällinen ohikulkija auttoi miesvoimilla vinoon jumittuneen jalan ylös ja pääsin siirtämään auton parkkiruutuihin.)

Ystäväni Maiju oli vinkannut meille ihanasta vohvelikahvilasta ja olimme säästelleet päivän ruokailua iltaan. Lyhyen kävelymatkan päässä sijaitseva Cafe & Bar 21 oli totisesti suositusten arvoinen. Minä jaoin poikani kanssa runsaan katkaraputäytteisen vohvelin ja ystäväni söi vohvelin tandoorikanatäytteellä. Tilaukset hoidettiin tiskillä hauskasti pädillä ja jälkkärilistaa selaillessani olin tyytyväinen, että olin syönyt alkuun vain puolikkaan annoksen.

Jälkiruokavohveleiden päällisenä oli erilaisia kastikkeita, hilloja, jäätelöitä ja kermavaahtoa. Poikani valitsi täytteeksi lakritsijäätelöä ja ystäväni pähkinäjäätelöä ja minä söin Pilkkeen työntekijän suositteleman lakkahillotäytteisen vohvelin. Ah, mitä herkkuja.

Vatsat pinkeinä palasimme hotellihuoneeseemme ja laitoimme Iki-kiukaan lämpenemään. Maisemat 6. Kerroksen huoneestamme olivat tosi mahtavat ja iltasatukirjamme Katto Kassinen sopi hyvin luettavaksi täällä Rovaniemen kattojen yllä.

Poikani nukahdettua saunoimme ystäväni kanssa ja ihailimme lähes täyttä kuutamoa ja maisemaa Rovaniemen yöhön suoraan omassa huoneessamme sijaitsevan saunan ikkunasta.

Aamiaispöydässä vohveliteema jatkui, sillä tämän aamiaisen kohokohta oli vohvelirauta, jolla jokainen sai paistaa itselleen mieluisan vohvelin. Tämän herkkuaamiaisen voimin hyppäsimme autoon ja ajoimme 10 minuutin matkan Napapiirille ja Joulupukin pajakylään.

Aiemmin olen pysähtynyt tien toisella puolella tankkaamaan ja ajanut pajakylän ohi kymmeniä kertoja. Miksi ihmeessä? Olen kuvitellut Joulupukkilandian turistien rahastukseksi ja turhaksi hapatukseksi. Voi minua tyhmeliiniä! Kokemus oli ainutlaatuinen ja suurelta osin ILMAINEN!

Menimme ensin Joulupukin pääpostiin, jossa postitontut innokkaasti esittelivät Joulupukin postin toimintaa sekä sinne päivittäin saapuvia tuhansia kirjeitä eri puolilta maailmaa. Kirjeitä sinne on saapunut noin 200 maasta. Tiesitkö, että joulupukille osoitetut kirjeet menevät perille myös ilman postimerkkiä?

Joulukorttifriikeille hyvä tieto on myös Joulupukin erikoispostilaatikko, jonne joulupostit voi jättää milloin vain ja tontut huolehtivat postit perille sopivasti ennen joulua Joulupukin erikoisleimalla varustettuna.

Seuraavaksi lähdimme etsimään Joulupukkia. Keskellä kylää sijaitsee korkea talo, jonka katolla ja ovella on teksti ”Santa is here”, kieltämättä ehkä juuri tuo teksti on aiemmin minua työntänyt luotaan. Mutta siellä se Joulupukki päivystää vuoden jokaisena päivänä klo 10-17 ja tervehtii lämpimästi hänen luokseen virtaavia lapsia ja aikuisia. Joulupukin tapaaminen ei maksa mitään ja ainakin meidän mielestä kokemus oli ainutlaatuinen ja unohtumaton.

Pukin talossa kierreltiin ensin pitkin hämäriä käytäviä ja samalla tarjoutui tilaisuus ihailla kuvia, joissa pukin kanssa poseerasivat niin rocktähdet kuin poliitikot ja valtion päämiehet. Me emme joutuneet jonottamaan montaakaan minuuttia päästäksemme pukin luo, mutta tilat näyttivät siltä, että johonkin muuhun vuodenaikaan jonotusaikaa saattaa olla huomattavasti enemmän.

Kun tuli meidän vuoromme mennä pukin luo, olimme heti suorassa videolähetyksessä. Tätä pukin luona vierailijoiden virtaa voi seurata internetissä tästä. Saimme jättää takkimme sivupöydälle ja pukki jo odotti meitä käsi ojossa.

Pukki oli ihanan aito, kiinnostunut poikamme puuhista ja kysyi olemmeko menossa ”hiihtämään ylämäkeä, alamäkeä, tasamäkeä vai pulkkamäkeä?” Hetki pukin luona tuntui kiireettömältä ja meille kaikille tuli taianomainen fiilis. Tämä tunne vain korostui, kun päästessämme kuvauspisteelle meille todettiin, ”Tiedämme jo keitä te olette, Joulupukki kyllä tietää.” Olimme jo viikon aikana aika monessa paikassa saaneet selittää, että olemme ne ja ne Lapsiperheenmatkat.fi –blogista ja olemme sopineet vierailusta sen ja sen kanssa ja nyt emme tosiaan ehtineet sanoa mitään. Ihana taikuuden tunne valtasi meidät ja poistuimme Joulupukin taikamaailmasta positiivisesti hämmentyneenä.

Kävimme pukemassa talvivaatteet päällemme autossa ja suuntasimme katsomaan Joulupukin poroja. Poromies Janne otti meidät vastaan lämpimän nuotion ääressä ja opasti poikamme ajamaan pororekeä, jolla teimme lyhyen kierroksen. Aurinko paistoi, nuotiosavu tuoksui ja valkoiset korkeat lumikasat ympäröivät koko Joulupukin maata – olo oli melkoisen epätodellinen. Janne selitti, että Napapiiri sijaitsee sen verran ylempänä kuin Rovaniemen keskusta, että täällä sataa lumena se, mikä kaupungissa tulee vetenä. Porojen katsominen ei maksa mitään ja poroajelu alkaen 17€/aikuinen.

Porotilan keskelle on vastikään avattu myös uusi Kotaravintola, jonne kävimme kurkistamassa. Lounaslistalta löytyi keittoja ja herkullisen kuuloisia kala-annoksia, myös kolmen ruokalajin menu kuulosti edulliselta 35€. Ravintolan keskellä paloi tuli ja tunnelma oli tosi mukava. Me emme tällä kertaa jääneet syömään, vaan jatkoimme matkaa Husky-koiria katsomaan.

Arctic Circle Adventures Husky-tila sijaitsee Joulupukin pajakylän pohjoispäässä lyhyen kävelymatkan päässä. Tarhassa asuu noin 100 koiraa ja nuorimmat pennut olivat vain kuukauden ikäisiä. Ajeluita on tarjolla eri pituisia 500m ajelusta aina 2 tunnin retkeen. Etukäteisvaraus on suositeltava, etenkin jos teillä on tiukka aikataulu. Koiria pääsee katsomaan maksutta, mutta husky-kyyti on maksullista.

Saimme ensin seurata valjakkokoirien vaihtoa eikä jäänyt epäselväksi, että valjakon vetäminen on parasta mitä nämä koirat tietävät. Voi sitä ulinan, ulvonnan ja hyppimisen määrää, kun koirat pyrkivät mukaan valjakkoon.

 

Elisa otti meidät kyytiinsä ja kymmenen koiraa lähti vetämään rekeä lumisessa metsässä. Kiersimme kahden kilometrin mittaisen reitin ja vauhti oli mahtava. Kamera jäätyi hetkessä ja myös kokemus oli ohi aivan liian pian. Ainakin minulle jäi tunne, että tätä lajia haluan kokea lisää. Onneksi pääsimme ajelun päätteeksi vielä tutustumaan tarhaan ja ihailemaan kuukauden ikäisiä pentuja.

 

Kaiken kaikkiaan Joulupukin pajakylä oli mahtava elämys ja viivyimme siellä yli kaksi tuntia. En varmasti enää aja pajakylän ohi pysähtymättä ja lupasin itselleni, että tuon muutkin lapseni tänne tutustumaan vielä tulevilla Lapin reissuillamme.

Napapiirillä tien toisella puollella on Shellin huoltoasema, jossa on tarjolla palvelutankkaus, joka on täydellinen palvelu kahden äidin roadtripille. Mielellään sitä maksaa euron lisämaksun siitä, että ystävällinen nuori mies tankkaa auton, tarkistaa öljyt ja täyttää tuulilasin pesunesteet.

Viimeinen pysähdyspaikkamme ennen Saariselkää oli Sodankylässä, jossa nautimme herkullisen lounaan vakiopaikassani Päivin kammarissa. Päivän lounas oli jo ehtinyt päättyä, kun saavuimme sinne ennen kolmea. Tilasimme listalta lohikeittoa, rautua ja herkullista salaattia ja joimme jälkiruokakahvit (oikea kahvikone) kera valkosuklaa-karpalokakun. Aikamoista luksusta.

Teimme pääsiäisen ruokaostokset Sodankylän Lidlissä ja auto täynnä herkkuja jatkoimme matkaa kohti määränpäätämme Saariselkää.

Matkan ensimmäinen todellinen vastoinkäyminen sattui onneksi vasta tällä viimeisellä etapilla, sillä yht’äkkiä ratin takaa nousi heikkoa savua. Samaan aikaan automme valot sammuivat. Oikosulku oli rikkonut valaistuskytkimen. Onneksi oli valoisaa ja pääsimme onnellisesti perille Saariselälle.

Muu porukka oli saapunut jo aamulla lentokoneella ja vaeltajat alkoivat innoissaan pakata tavaroitaan seuraavana päivänä alkavaa vaellusta varten. Tällä kertaa viiden päivän talvivaellukselle UKK-kansallispuistoon lähti kaksi isää ja yksi äiti sekä kaksi 12-vuotiasta ja yksi 9-vuotias retkeilijä.

Seuraavana aamuna heitä tunturiin saattaessani, olin onnellinen, että olimme ajaneet pikkuveljen kanssa autolla kaikki kamat tänne tunturiin. Vaikka tällä kertaa jäin vielä pikkuveljien kanssa Saariselän mökille lomailemaan, on vaellussiemen kylvetty myös näihin hiihtäjiin.

 

Roadtrip täytti tavoitteeni, automatka Suomen halki voi olla täyttä lomaa ja täynnä elämyksiä, kun sen pilkkoo tarpeeksi pieniin pätkiin. Yhtäjaksoinen ajomatka takaisin Helsinkiin alkoi kuitenkin tuntua liian rankalta rupeamalta, joten paluumatkalle ostin liput Kolarista lähtevään auto-junaan.

Miten teidän perheessä mennään Lappiin? Kertarykäisyllä ajaen, pikkuhiljaa nautiskellen vai lentäen?

Ensimmäisen päivän tunnelmat ja kokemukset Kylpylähotelli Peurungasta löytyvät tästä ja tästä pääset lukemaan toisen päivän kokemukset Oulusta ja Kemin lumilinnasta, kohtaamisesta Jääkarhun kanssa Ranuan eläinpuistossa kerron tässä.

Matka toteutettiin 29.3.-2.4.2015 yhteistyössä Kylpylähotelli Peurungan, Visit Oulun, Visit Kemin, Ranuan eläinpuiston, Visit Rovaniemen ja Santa’s Hotelsin kanssa. Kaikki mielipiteet ovat omiani ja perustuvat omiin kokemuksiimme.

– Inna-Pirjetta