Pian on jo kesä! – Perhepurjehdusta odotellessa

Oleellinen osa purjehdusharrastusta on veneen kunnostus ja mieheni aloitti s/y Fimman kunnostuksen tänään skrabaamalla veneen pohjan. Samalla oli hyvä tilaisuus palauttaa mieleen viime kesän kivoja purjehdusmuistoja Tukholman saaristosta valokuvia katsellen ja ajattelin kertoilla teillekin tästä meille tosi tärkeästä ja rakkaasta matkailumuodosta, perhepurjehduksesta.

Meidän perheemme kesämatkailu tehdään 50 vuotta vanhalla puisella purjeveneellä. Olemme purjehtineet lasten kanssa aina, Miko oli alle kuukauden ikäinen, kun lähdimme ensi kertaa kolmen pojan kanssa vesille. Työlästähän se välillä on, kun kaikki pitää ennakoida ja kuljettaa veneelle ja saada pakattua pieniin tiloihin. Mutta toisaalta niin kovin palkitsevaa. Aikaisemmin teimme myös kolmen sukupolven purjehduksia vanhempieni kanssa, mutta nyt viisi makuupaikkaa tarjoava veneemme on käynyt siihen liian ahtaaksi ja jaamme kesän veneilyviikot. Pienen veneen plussapuoliin kuuluu ehdottomasti tiivis yhdessäolo, johon tottuu yllättävän nopeasti.

Kevään ensi purjehdus tapahtuu yleensä hyisissä olosuhteissa ja meidän perheessä talvihaalarit, villasukat ja myssyt siirretäänkin suoraan hiihtokasseista purjehdusvarusteisiin. Saa nähdä miten käy tänä vuonna, kun kevät on aikaisessa, tänään meidän venesatamassa laskettiin ensimmäisiä veneitä jo vesille. Meidän endi purjehdus on näillä näkymin vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Purjehtiessa ollaan koko ajan perillä

Kun tavarat on saatu paikoilleen, köydet irrotettua ja purjeet nostettua, olemme perillä. Purjehtiessa juttu ei ole määränpää vaan matka. Minnekään ei ole kiire ja tuulen suunta ja voimakkuus voi muuttaa suunnitelmia lennosta. Totta kai on päiviä ja hetkiä, jolloin erityisesti lapset pitkästyvät ja kyllästyvät matkan tekoon. Silloin määränpää muuttuu entistä tärkeämmäksi ja pelit, kirjat, legot ja piirustusvehkeet kaivetaan esiin.  Useimmiten yhteinen seikkailu saa kuitenkin kaikkien silmät loistamaan ja näin tiiviille yhdessäololle emme ainakaan meidän perheessä ole keksineet parempaa muotoa.

 

Parasta purjehtimisessa on että yhdellä pakkauksella ja lähtemisellä  voi tehdä vaikka minkälaisen kiertomatkan. Kotilaiturista voi suunnata minne vaan. Voi tehdä leppoisan saarisurffailun Saaristomerellä, vierailla kiehtovissa rannikkokaupungeissa, maistaa makea vettä Saimaalla tai matkailla ulkomaille Viroon tai Tukholmaan. Kuitenkaan ei tarvitse moneen kertaan olla pakkaamassa ja lähtemässä. Kun kerran varustaa veneen huolella, pärjää niillä eväillä pitkään. Yhtenä hellekesänä olimme purjehtimassa viisi viikkoa pyykkäämättä kertaakaan, se oli todellista lomaa arjen rumbasta.

Kolmas meille tärkeä elementti purjehdusharrastuksessa on luonto. Purjehtiessa pääsee luontoa tarkkailemaan hyvin läheltä. Toisaalta reissua tehdään säiden armoilla ja sääennusteiden seuraaminen ja tulevan kelin arviointi on tärkeässä roolissa turvallista purjehdusreittiä suunniteltaessa. Monet satamat sijaitsevat luonnonkauniissa saarissa, joissa tarjoutuu monipuoliset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen. Lapsiperheet on otettu hyvin huomioon useissa paikoissa ja nähtävää ja koettavaa riittää niin luontopoluista hiekkarantoihin kuin kotieläimistä hauskoihin leikkipaikkoihin. Puhumattakaan satamalaiturille haaveineen kertyvistä kavereista.

Tulevana kesänä ajattelimme suunnata Viroon. Minkälaisia kokemuksia sinulla on perhepurjehduksesta tai mistä haluaisit kuulla lisää?