Tiedättekö, milloin vapaa-aika partnerin kanssa maistuu mielestäni kaikista parhaimmalta? No silloin, kun sitä ei osaa tipan vertaa edes odottaa. Erityisesti silloin, kun toinen on järjestänyt yhteisen vapaahetken yllätyksenä. Ei kasaannu turhia toiveita ja odotuksia. Riitahanat eivät aukene, kuten joskus lomalla arkistressin lauetessa tuppaa käymään, vaan voi olla aidosti ja iloisesti vain yllättynyt ja superkiitollinen siitä, että oma mussukka on halunnut nähdä niiiiiin paljon vaivaa teidän yhteisen hyvänolonne eteen.
Huoneemme oli sisustettu Scandic Paasessa nyrkkeilyteemalla.
Juuri tällä tavalla minut yllätettiin viime viikonloppuna, kun yhtäkkiä äitini ilmoitti tulevansa meille lastenhoitajaksi ja mieheni käski pakata laukkuun vain hammasharjan ja yövaatteet. Sitten annettiin pusut penskoille ja menoksi.
Bussissa sain tehtäväksi arvata, mihin olimme matkalla, mutta vaikka minulla oli kyllä aavistus hotellista, eivät arvaukseni osuneet oikeaan. Kyseessä ei nimittäin ollut mikään meille tutumpi hotelli aivan Helsingin keskustassa, vaan hyppäsimme bussista ulos Hakaniemessä, määränpäänä Scandic Hotelli Paasi, jota myös Sirkushotelliksi kutsutaan.
Hotelli olikin oikein positiivinen yllätys. Jokainen huone on stailattu hieman eri tyylein, ja inspiraatiota on saatu muun muassa sirkuksesta, muusikoista ja urheilijoista. Meidän huoneemme oli nyrkkeilijäteemainen ja siksi sieltä löytyi muun muassa nyrkkeilysäkki. Huone oli muuten musta, joten pidempään kuin yhden yön en ehkä itse olisi siellä kestänyt, sillä seinät olisivat alkaneet ahdistaa, mutta näin nopeana kokemuksena se toimi. Huone oli erittäin tilava normaaliksi huoneeksi ja varustettu myös liedellä ja kunnon astiasetillä. Iso kylppäri ja todella iso amme olivat ehdottomasti plussaa.
Hotellissa skype-puhelimet olivat hauska yksityiskohta.
No mutta illassa parasta oli kuitenkin muu kuin yösija. Päätimme nimittäin tehdä kunnon Kalliokierroksen. En ole edes nuorempana hengaillut näillä kulmilla niin paljon, että olisin Linjojen ja muiden katujen kanssa tullut kovinkaan tutuksi, joten illan kävely oli todellakin kuin ulkomailla olisi ollut. Lauantaina ilta oli vielä syksyisen lämmin ja tallustelimme hitaasti ohi täysien baarien ja bailaamaan lähtevien opiskelijoiden. Ikkunashoppailua oli kiva tehdä pienten designliikkeiden lasien takaa ja kauniiden erkkeritalojen asuntoihin oli hauska kuvitella erilaisten ihmisten tarinoita. Yhtäkkiä siinä muistellessamme aikaa, jolloin mekin vielä elimme jatkuvaa bilemaratonia viikonlopusta toiseen – sitä elämänvaihetta, milloin emme vielä todellakaan uskoneet, että yhtenä päivänä nukkuminen tulee olemaan parasta luksusta elämässä – meidät kutsuttiin kadulta intialaiseen pop up -basaariin.
Sisällä nuoret suomalaiset leffantekijät istuivat iltaa ja myivät Suomessa vierailulla olevien intialaisten kollegoidensa Bollywoodista tuomaa rihkamaa, jotta he voisivat rahoittaa yhteisen Lapinmatkansa. Tästä ihanasta ideasta innostuneena päätimme totta kai ostaa jotain, ja lopulta mukaamme lähti värikäs paperinen joulutähti. Kaupan päälle jokaisen vierailijan oli lisäksi otettava mukaan säkillinen omenoita, sillä ilmeisesti jonkun pihapuussa niitä kasvoi aivan liikaa.
Scandic Paasen lasten leikkihuone oli pieni, mutta sisustettu Angry Birdsein totta maar.
Jatkoimme onnellisina matkaamme illan dinnerille Soul Kitcheniin, jota miehelleni oli useampi suositellut. Söimme yhdessä Soul Platterin, joka osoittautui harmiksemme pettymykseksi. Ribsit olivat kuivahtaneita, kananuijat muistuttivat Lidlin euron kanankoipia ja haudutettu porsaan kasleri oli läntätty lautaselle keoksi niin, että piti oiken menusta tsekata, että mitä tässä kasassa tuleekaan syötyä. Combo oli makkaroineen ja kuivahkoine lankkuperunoineen kokoinaisuutena aivan liian rasvainen ja olisi ehdottomasti kaivannut seuraksi jotain vastapainoa – joksi ei todellakaan riittänyt yksi (kahdelle?) muutaman sentin maissintähkä. Onneksi mojito oli sentäs erittäin bueno.
Aah…kerrankin sai nauttia aamiaisen kaikessa rauhassa ja ihan vain itseään syöttäen.
Noh, ei tämä visiitti kuitenkaan iltaamme pilannut, eikä jäänyt nälkäkään. Hyvä että jaksoimme rasvalasteinemme juuri ja juuri tallustaa Kallion toiselta puolelta takaisin Hakikseen. Ensi kerralla kyllä menemme syömään jo kertaalleen testattuun erinomaiseen Sandron kulmaan, joka olisi nytkin houkutellut luoksensa ohikulkijoita liitoksistaan ratkeavilla neliöillä ja iloisella juhlameiningillä. Me päätimme lisädrinksujen sijaan kuitenkin mennä nauttimaan siitä elämän parhaasta luksuksesta, salaisuudesta, jonka vain me vanhemmat tiedämme. Nimittäin yöstä ilman heräilyä itkuun ja tutinlaittoihin sekä sängystä, jossa nukuimme VAIN ME KAKSI – ei koiraa, ei nelivuotiasta X-asennossa, eikä edes kainalossa kyhnyttävää vauvelia…aaaah mitä unelmien luksusta. No, jottei nyt liian hyväksi olisi mennyt, niin yön aikana heräsin sentäs paniikissa kahdesti etsiskelemään tätä normiseuruettani.
Aamupalaa söimme hotellin puffassa, vaahtokylvyn jälkeen totta kai – ihan kuin olisi makuaistitkin olleet aivat eri sfääreissä, kun kerrankin sai oikein nautiskella, jauhaa ja maistella omaa ruokaansa ja keskittyä vain keskusteluun miehen kanssa. Ja juteltavaakin riitti edelleen 🙂
Oli ihan pakko napata selfie tämän aivan mahtavan miekkosen (ni) kanssa.
Kiitos tästä ihanasta supervoimientankkauslauantaista mahtavalle miehelleni <3 Suosittelen jokaiselle vastaavaa – ja jos ei muuta, niin vaikka iltakävelyä kaupunkinne vähemmän tunnetuille nurkille – joskus #Suomiretkikin voi olla kuin matka ulkomaille !
Aurinkoa syyspäiviin toivottaen,
Inari
No Comments