- Tällainen kiva pikku maisema tuosta olohuoneen ikkunasta todellakin avautuu.
Kello on kaksi yöllä ja istumme ihailemassa uskomatonta panoramanäkymää Kuala Lumpurin keskustaan. Se avautuu koko seinän mittaisesti ystäviemme olohuoneen ikkunoista, pilvenpiirtäjän 27. kerroksesta. Valkoviini on kylmää ja istun mieheni kainalossa sohvalla. Voisi kuvitella, että vietämme romanttista loma-iltaa kauniista maisemista nauttien, mutta…
Nelivuotias tyttäremme huutaa ja vaikertaa lattialla kiemurrellen. Korvaan sattuu…aiaiai…ja kurkkuunkin sattuu. Yksivuotias puolestaan kiljuu ilosta. Hän on keksinyt, että juuri nyt on täydellinen hetki harjoitella ensiaskelia. Yksi, kaksi, kolme… jee, se onnistuu. Taapero jää odottamaan taputuksia. Minua väsyttää. Pää painaa tuhat kiloa. Suomessa kello olisi yhdeksän illalla. Lapset ovat juuri heränneet neljä tuntia kestäneiltä yöuniltaan täysin virkeinä. Me puolestaan jatkoimme jutustelua ystäviemme kanssa lasten mennessä iltaunille, emmekä ole vielä nukkuneet sekuntiakaan. Ensimmäisenäkin yönä unet jäivät muutaman tunnin mittaisiksi. Yö meni niin, että loppujen lopuksi kummatkin lapset olivat käpertyneet johonkin koloon 140 senttisessä sängyssämme – onneksi koira on sentäs Suomessa.
Ruoka ei ole maittanut pikku potilaalle, lääkäriasemalta saatu lohdutustikkarikaan ei uponnut alas kokonaan.
Viimeksi Thaimaassa aikaerosta toipuminen sujui yhdessä yössä. Olimme niin väsyneitä matkasta, että kaaduimme kaikki sänkyyn kello seitsemän illalla ja heräsimme sopivasti paikalliseen aikaan aamupalalle. Nyt homma ei tunnu sujuvat ihan yhtä sujuvasti.
Ilmastointi ja kuumuus on haastava kombinaatio. Joko on liian kylmä tai sitten aivan liian kuuma. Kaikki nukkuvat hikilammikoissa, ja aamulla kurkku on kipeä. Sanotaan, että lapsilla menee yksi vuorokausi aina yhden tunnin kiinniottamiseen. Kaksi vuorokautta on kulunut eli kolme tuntia olisi vielä kiinniotettavaa…huah… Vinkkejä lasten jetlagiin ei muuten juuri löydy, paitsi että paikalliseen rytmiin olisi päästävä mahdollisimman nopeasti. Sitä varten asetin oman kelloni jo lentokoneessa kohdemaan aikaan.
Kuala Lumpurin Petronas Twin Towers on kaupungin kuuluisin nähtävyys.
Kun kello on puoli neljä yöllä, olemme koko perhe vihdoin jälleen unessa. Toivon, että ystävämme ovat saaneet nukuttua kaikelta vaikerrukselta.
Trooppinen sadekuuro yllättää ainakin kerran päivässä.
Seuraavana päivänä joudumme lähtemään päivystävään sairaalaan. Tyttäremme korva ja kurkku ovat niin kipeitä, etteivät edes leikit parhaan ystävän kanssa auta unohtamaan kipua. Onneksi Kuala Lumpurin Prince Court -sairaala tarjoaa nopean pääsyn lääkärille, ja mikäs se siellä korvassa lymyileekään: no välikorvantulehduspa tietenkin – myös nielu on tulehtunut. Antibiootit tuntuvat kuitenkin tehoavat nopeasti. Jo kahden lääkeannoksen jälkeen alkaa mieli olla jälleen parempi. Katsotaan, jos unetkin tästä tulevana yönä paranisivat.
Hyviä unia täältä helteestä,
Inari
No Comments