Pitkään muhineesta haaveesta on tulossa huomenna totta – muutan kuukaudeksi Ranskaan!
Huomenna lähden reissuun melkein kuudeksi viikoksi, IIK, apua ja ihanaa!
Viimeiset päivät olen yrittänyt pakata tavaroita ja saada lukemattomia tekemättömiä hommia hoidettua (perheen pakkauslistaa olen selaillut ees sun taas). Olimme lauantaina ostamassa pojille asianmukaisia vaatteita ranskalaista kouluelämää varten ja pojat olivat lievästi sanottuna täpinöissään sovitellessaan pikkutakkeja ja kauluspaitoja. Järkevää tai ei, en pystynyt vastustamaan nuorimmaiseni toivetta valkoisista farkuista. Tärkeämpää olisi varmaan yrittää saada yhteys koulun rehtoriin, vuokrata auto ja huolehtia vakuutuskopioista, mutta järkevyys ei ole koskaan ollut mun vahvuuksia. Nytkin kirjoitan tätä blogia, vaikka pitäisi olla pakkaamassa.
Pojille olen pakannut kaksi isoa Tatonkan kassia, joista toiseen isoveljen kamppeet ja toiseen kahden nuorimman kamat. Lisäksi pakkaan tänään vielä itselleni matkalaukun täyteen kesäisempiä vaatteita. On tosi vaikeaa asennoitua kesään, kun täällä on ollut nyt niin hirmuisen kylmä, mutta säätiedotus Ranskassa näyttää lupaavalta. Pojat tuovat nämä kolme pakaasia sitten viikon kuluttua lauantaina tullessaan, huomenna otan mukaani vain leirikamat.
Eilen illalla sain paniikkikohtauksen viestitellessäni talomme vuokraemännän kanssa. Hän kirjoitti: ” I hope you understand I might not have finished the house so will have to stay! As sat was my time to finish off… I’m A Perfectionist… !!!”
Näin mielessäni pelkät pilarit ilman seiniä, uima-altaan ilman vettä ja keittiön ilman hellaa. Puhumattakaan kuukauden oleskelusta yhdessä brittirouvan valvovan silmän alla viiden lapsemme kanssa. Olin aivan hermoraunio. Mitä nyt teemme, rupeanko etsimään meille uutta taloa, soitanko Airbnb:lle, voimmeko saada rahamme takaisin? Onneksi mieheni on juristi ajattelin…
Kiireesti lähetin hänelle viestin takaisin ja luojan kiitos, kyse oli väärinkäsityksestä. Hän oli tarkoittanut tulevansa sinne ostamaan tuoreita kukkia pöydälle ja tapaamaan minua käydäkseen läpi talon yksityiskohdat kanssani ja tarjotakseen lasin viiniä.
”I will have the wine in the fridge and help you sort everything out… See you week on Friday…”
Hyvä muistutus kulttuurieroista ja ajattelusta. Sekä itselleni jälleen kerran, ettei aina välttämättä kannata ajatella pahinta mahdollisista vaihtoehtoa. Ajatuksiamme talonvuokrauksesta ja muista perhematkaajan majoitusvaihtoehdoista voi lukea tästä.
Kyllä minäkin tykkään kauniista tunnelmasta ja tuoreista kukista. Suunnitteluiltamme kattaus näytti tältä.
Aion ottaa mukaan kaksi keittokirjaa Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta sekä ranskalaisen Cuisine en Famille.
Itse lähden reissuun jo huomenna aamulla kukonlaulun aikaan. Vietän tulevan viikon Pata Degermanin retkikunnalla Expedition Arcadalla Ranskan Alpeilla Villar d’Arenen kylässä. Retkikunta koostuu 45 Arcadan opiskelijasta, joiden joukosta löytyy osaajaa joka lähtöön. Meillä on mukana upeita videoita tekevä kuvausryhmä, mahtavia kuvia ottava valokuvaaja, oma radiokanava, turvallisuusryhmä, viestinnän ja markkinoinnin tekijät, tulkit, personal trainerit jne. edustaen kaikkiaan korkeakoulu Arcadan 17 eri linjaa.
Minä tulen retkikunnan aikana päivittämään Patan sosiaalisen median kanavia, lähinnä facebookia ja twitteriä sekä emännöimään retkikunnassamme vierailevia kansainvälisiä bloggaajia ja mediaa. Olen tosi iloinen, että yhteistyössä Ranskan turistitoimiston kanssa saimme kutsua mukaan retkikunnalle Suomesta Kaukokaipuun matkablogin Marinellan, Ruotsista Fantasiresorin Sofian ja Norjasta Norske Reisebloggerin Janicken. Retkikunnan etenemistä voi seurata blogista Expedition Arcada sekä Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä hashtagilla #expeditionarcada.
Matkailu löytöretkeilijän kanssa vaatii oikeastaan aivan samaa asennetta kuin matkailu lasten kanssa.
Viime viikolla Expedition Arcada kohosi Forumin seinälle keräämään tunnettuutta retkikunnalle.
Minäkin uskaltauduin korkeuksiin Forumin seinällä, saa nähdä miten käy Ranskassa.
Ensi viikon torstaina heitän sitten hyvästit telttaelämälle vuorten juurella ja hyppään bussiin kohti Grenoblea, mistä nappaan seuraavana aamuna junan Marseillen kautta Nizzaan. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, vuokraan perjantaina auton Nizzan asemalta ja löydän tieni Grassen kainalossa Le Bar sur Loupissa sijaitsevaan lomataloomme jo perjantai-illaksi nauttimaan viinilasillista vuokraemäntämme kanssa. Ystäväni saapuu sitten lauantaina iltapäivällä viiden lapsen kanssa ja toivon, että ehdin sitä ennen täyttää jääkaapin ja löytää lähimmän puiston.
Mistä tämä elämää Ranskassa -projekti sai alkunsa? Lue tästä.
– Inna-Pirjetta
3 Comments
Juhuu, tsemppiä ja iloa koko kevääksi Sinulle ja porukalle! Sinuun taitaisi sopia tällainen luonnehdinta: Elämä on elämistä varten-eikä turhaa murjotusta varten. Pidä tuo asenne – ja kerro meille (toistaiseksi) sijoillaan pysyville mahdollisimman usein kokemuksistasi Ranskassa.
Mielettömän ihania tulevia viikkoja Inna, seuraan suurella mielenkiinnolla kaikkea telttailusta viiniin!
Voi miten mahtavaa kaikkea! Huippuhienoa tämä opiskelijayhteistyö, nostaa oikein karvat pystyyn miten hieno asia on, että näitä kohtaamisia järjestetään. Ja viisi viikkoa Ranskassa, uulalaa. Kukapa siitä ei olisi kateellinen 🙂