Lasten kasvaessa olen miettinyt milloin ja missä oma kiinnostukseni kielten opiskeluun heräsi? Se on varmaa, ettei herätys tapahtunut koulun penkissä istuessa tai kotona sanakokeisiin lukiessa. Mutta se tunne, kun olimme ensi kertaa reissussa perheen kanssa ja selvisin jostain arkisesta tilanteesta vieraalla kielellä. Ensimmäiset muistot ovat jostain Ahvenanmaan saaristosta, jossa kaipasin leikkiseuraa pitkän purjehduspäivän päätteeksi ja yritin opetella ruotsin fraaseja saadakseni leikkikavereita. Myöhemmin ollessani ehkä 13-vuotias, ostin itselleni Madeiralla edelleen tallessa olevan nahkavyön käyttäen olematonta englannin kielen taitoani. Samoihin aikoihin osallistuin myös partioleirille Itävallassa ja asuin paikallisen perheen luona muutaman päivän ja pärjäsin saksalla. Tuolloin aloin ymmärtää, mikä idea niissä sanakokeissa ja kielioppikiemuroissa oikein oli ja haluni oppia kieliä kasvoi kummasti.
Olen todella iloinen siitä, että kaikki kolme poikaani ovat päässeet kielikylpypäiväkotiin ja vanhin jo kielikylpykouluunkin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että 4-vuotiaasta eteenpäin kaikki arkiset asiat päiväkodissa hoituu ruotsin kielellä. Ja koulussa kaikki muut aineet paitsi äidinkieli opiskellaan ruotsiksi.
Jo vanhimman poikamme kanssa lähdimme ensimmäisen kielikylpyvuoden keväällä Tukholmaan ja Ruotsin laivalle testaamaan opittuja taitoja käytännössä. Nyt oli sitten nuorimmaisemme vuoro.
Ensimmäinen oma matka – Kielikylpymatka Tukholmaan
Kolmen lapsen äidille luksusta on tietysti jo pelkästään se, että saa viettää pari päivää vain yhden lapsen kanssa ja keskittyä hänen tarpeisiinsa. Mukana reissussa oli myös äitini eli mumma, kuten nuorimmaiseni sanoi: ”minulla on tällä matkalla kaksi äitiä”. Hän osasi totisesti ottaa ilon irti jakamattomasta huomiosta.
Lähdimme reissuun keskiviikko iltana m/s Gabriella laivalla Katajanokalta. 5-vuotiaan matkaajan innolla ei tuntunut olevan mitään rajaa, laukkua piti ehdottomasti saada vetää itse, samoin kuin pitää omaa maihinnousukorttia kädessä. Hauska yksityiskohta oli laivakissa Ville Vikingin vastaantulo terminaaliputkeen, jossa poikamme sai jo ensimmäisen halauksen Villeltä. Toteutimme matkan yhteistyössä Viking Linen kanssa ja käsitykseni laivan hyteistä meni kyllä aivan uusiksi. Avatessamme 7-kannella olevan hyttimme oven, en ollut uskoa silmiäni lähes koko seinän kokoisen ikkunan avautuessa suoraan laivan keulasta. Pikkumies totesi, että ”Onpas tämä hieno hytti”. Maisemat olisivat pitäneet meidät aikuiset hytissä vaikka koko matkan, mutta juniorin piti päästä pikaisesti katsastamaan leikkihuoneen tarjonta.
Käytäviä pitkin juokseminen oli tietysti parasta hupia, ihmetystä aiheutti vain se, että miten näin pitkä matto on pystytty levittämään? Verrattuna Siljan suuriin laivoihin, on m/s Gabriella kotoisan pieni, toki osittain hieman vanhanaikainen. Pienuus tekee laivasta lasten kanssa reissatessa helposti hallittavan, mutta toisaalta tekemistä ei tietenkään ole vastaavasti yhtä paljon kuin suuremmilla laivoilla. Leikkihuone oli kuitenkin 5-vuotiaalle aivan riittävä, vaikka pallomereen ei kyllä kovin montaa kylpijää kerralla mahtunut. Osallistuimme lähdön kunniaksi karkkibingoon, joka kyllä pidettiin suomeksi, joten siinä kohtaa kielikylpyharjoitukset jäivät vähemmälle. Kesäkuun puolivälistä alkaen laivoilla on tarjolla vielä enemmän ohjelmaa lapsille.
Meillä oli mukana omat eväät, jotka säilyivät kivan raikkaina hyttimme jääkaapissa, siinäkin mielessä tämä LXA-luokan hytti oli oikein hyvä valinta. Hyttiin olisi mahtunut nukkumaan hyvin 4 henkeä sekä lisäksi sinne olisi vielä mahtunut vauvan sänky, eli oikein hyvä vaihtoehto jopa viiden lapsen kanssa reissatessa.
Maisemat hyttimme ikkunasta olivat henkeäsalpaavan kauniit auringon laskiessa
Halusimme kuitenkin testata ruokailua laivan ravintoloissa, joten menimme illalliselle Ella’s ravintolaan. Poikani toiveissa oli hampurilainen ja päädyimme ottamaan hänelle Food Gardenin lasten buffetin(8€), josta sai itse valita mieleiset herkut niin etu- kuin jälkiruuaksi. Hampurilaiset tekivät kauppansa, mutta tarjolla oli myös kasviksia, kokolihaa, lohta ja perunaa. Jälkiruokapöydästä löytyi jäätelöä ja karkkeja. Itse herkuttelimme katkarapuvoileivillä (18€), jotka olivat kyllä sekä kokonsa, että makunsa puolesta herkullisia. Tarjoilija oli heti juonessa mukana ja jutusteli pojalle ruotsiksi, joten ensimmäiset kielikylpysuihkutkin saatiin illallisen kyytipoikana.
Food Gardenin buffet pöydästä lapset saivat itse valita mieleisensä herkut
Herkulliset katkarapuleivät maistuivat meille äideille
Sen verran paljon tuli syötyä makeisia, että hytissä mietittiin ”onko äidillä ämpäriä mukana jos mä yrjöön?” Kävimme myös pitkän keskustelun siitä, miten laivan kapteeni pysyy hereillä, kun me nukumme ja miksi Titanic ei väistänyt sitä jäävuorta.
Iltaleikit hytissä
Aamulla kuuden maissa heräsimme kirkkaan äänen ilmoitukseen, että olemme perillä ja tuossa on laituri. Unenpöpperössä totesin, että ”höpöhöpö” ja kyllä ihmetys oli suuri, kun todellakin huomasimme olevamme kiinni laiturissa toisen laivan kyljessä. Pian näimme pelastushelikopterin lentävän poispäin ja tarkistimme kännykän kartasta olevamme Kappelskärissä. Myöhemmin saimme kuulla, että laivalta oli viety yksi matkustaja pois sairaskohtauksen takia.
Onneksi meillä oli niitä eväitä, sillä aikaa aamiaisen alkamiseen oli vielä pari tuntia. Mutta mikä ihana aamiainen meitä Food Gardenissa odottikaan, siitä ei kyllä puuttunut mitään. Pikkumies täytti vatsansa pannukakuilla, mutta myös erilaiset tuoreet hedelmät tekivät kauppansa. Täysin vatsoin oli hyvä lähteä Tukholmaan, jonne rantauduimme hieman myöhässä aikataulusta vasta lähempänä klo 11.
Se onkin hyvä pitää mielessä, että montaa ohjelmaa ei yhteen risteilyllä toteutettuun Tukholmapäivään mahdu. Meidän kohteemme oli Junibacken, jonne menimme Slussenilta Djurgårdsfärjanilla. Slussenille on Vikingin terminaalista kävelymatkaa noin kilometrin verran, yhtään pidempään ei pikkumies olisi jaksanut. Puolivälissä oli varttitunnin välein liikennöivän hop-on hop-off lautan pysäkki, mutta kustannus olisi ollut kolminkertainen (SEK 160) Djurgårdenin lauttaan verrattuna (SEK 49). Alle 6-vuotiaat lapset pääsivät molemmissa lautoissa maksutta.
Junibacken sijaitsee Djurgårdenilla aivan Wasa-museon vieressä
Junibacken on Astrid Lindgrenin satujen ympärille rakennettu pittoreski maailma, joka sijaitsee kokonaisuudessaan sisällä ja sopii siten erinomaisesti myös talvisaikaan retkikohteeksi. (Sisäänpääsy aikuisilta SEK 145 ja lapsilta SEK 125, alle 2-vuotiaat ilmaiseksi.) Ensin lapset saavat tutustua eri satuhahmojen taloihin kaikessa rauhassa, kurkistaa Pesosen liiteriin, kiivetä Katto Kassisen kattohuoneistoon, vierailla Muumimamman keittiössä ja LasseMaijan etsivätoimistossa. Sitten käsittämättömän hienosti rakennettu satujuna kuljettaa läpi kaikkien Lindgrenin rakastetuimpien satumaailmoiden talon yläkertaan, missä odottaa Huvikumpu ja Peppi Pitkätossun täplikäs hevonen.
Junibackenin ensimmäinen osa on täynnä erilaisten satuhahmojen taloja
Leikkien tiimellyksen keskeyttävät vain usean kerran päivässä järjestetyt erittäin laadukkaasti toteutetut musiikkiteatteriesitykset, joita voi seurata sekä yläkerran, että alakerran näyttämöillä. Alakerran vaihtuvassa näyttelyssä oli tällä kertaa teemana Monster Mysteriet, jonka ympärille oli rakennettu kokonainen kaupunki pienintä yksityiskohtaa myöden. Siinä tuli sitten kielikylpyä oikein kunnolla, kun pikkumies innostui leikkimään rosvoa ja poliisia paikallisten päiväkotilasten kanssa. Kyllä maistuivat lihapullat Junibackenin ravintolassa, kun sinne maltettiin leikin tiimellyksestä istahtaa hengähtämään.
Satujunan maailmat on rakennettu Atrid Lindgrenin kanssa yhdessä suunnitellen
Visiitti huipentui ihanaan kauppaan, josta oli pakko ostaa muutamia kirjoja ja muistipelejä sekä koko veljessarjalle tuliaisiksi suurennuslasit luonnon tutkimista varten. Junibackenissa jokainen yksityiskohta on mietitty ja suunniteltu lapsia ajatellen ja viimeistellysti. Tavarat saa jättää aulan lukittaviin lokeroihin, joihin tarvitsee 5 kruunun kolikon pantiksi. Visiitin jälkeen oli voimat käytetty niin tehokkaasti, että otimme taksin takaisin Södermalmin alueelle (SEK 300).
Siellä vielä pikainen piipahdus kasvisravintola Hermansiin (Fjällgatan 23B), jossa äitini sai nauttia kasvisbuffetin herkullisista antimista ennen paluuta laivalle. Laivassa piti olla viimeistään 16.15, joten kokonaisaika Tukholmassa oli vain alle 6 tuntia. Päätimme, että vielä ennen nuorimmaiseni koulun alkua haluamme tulla Tukholmaan pidemmäksi ajaksi, vähintään viikoksi, niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa Tukholmassa on lapsiperheille.
Paluumatka laivalla sujui mukavasti. Testasimme Buffetin, jonka lastenpöytä oli valitettavasti aivan eri tasoinen kuin Food Gardenissa (toisaalta alle 6-vuotiaille ilmainen). Maistamissani buffetin ruuissa ei ollut mitään valittamista, päinvastoin kaikki oli oikein herkullista. Erityisesti lasimestarin lohi sekä pääruuaksi tarjoiltu vasikan niska punaviinikastikkeella veivät kielen mennessään. (33/ 36€).
Kiitos matkasta Ville Viking
Kielikylpymatkaksi reissu oli oikein sopivan mittainen ja sai varmasti pikkumiehen taas ymmärtämään miksi on tärkeää oppia niitä ruotsinkielisiä sanoja. Itselleni tämä oli jälleen kerran hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on reissata jokaisen lapsen kanssa erikseen ja viettää aikaa kiireettömästi kunkin tarpeisiin keskittyen
Inna-Pirjetta
Kielikylpymatka Tukholmaan toteutettiin yhteistyössä Viking Linen ja Junibackenin kanssa, Kaikki artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat omiani.
No Comments