Saksa: Pitkä viikonloppu alpeilla ekaluokkalaisen ehdoilla

Äiti kato, äiti auta, tuu tänne, ota tää, vastaa nyt… Kuulostaako tutulta? Minusta ainakin tuntuu, että kolmen pojan kanssa riittämättömyyden tunne pelkästään äitinä on jatkuvaa (puhumattakaan töistä, ystävistä, harrastuksista tai parisuhteesta) ja usein toivon, että saisinpa keskittyä vain yhden lapseni tarpeiden täyttämiseen tai juttujen kuunteluun.

Meidän kolmilapsisessa perheessä aloitimme neljä vuotta sitten tradition, jossa lapsi ekaluokkalaisena pääsee vanhempiensa kanssa matkalle kolmistaan, ilman muita sisaruksia. Esikoisemme kanssa olimme aikoinaan Pariisissa, jossa olimme asuneet ennen lapsen syntymää ja Eiffel-tornin ohella reissun kohokohta oli silloin EuroDisney!

Nyt keskimmäisemme kanssa oli selvää, että ohjelmassa on jotain liikuntaa, sillä hän rakastaa kaikkea urheilua. Olimme mieheni kanssa jo monena vuonna puhuneet, että olisipa kivaa lähteä viikonlopuksi Alpeille laskettelemaan ja nyt päätimme yhdistää nämä ajatukset ekaluokkalaisen matkaan.

Kriteereinä suorat lennot, nopea siirtymä rinteisiin ja laskettelualue, jossa on oikea alppitunnelma, mutta mäet eivät ole liian rajuja ensikertalaiselle.

Ryhdyin etsimään meille sopivaa kohdetta pitkäksi viikonlopuksi Alpeilla. Valmiita pitkän viikonlopun paketteja ei ollut haluamanamme ajankohtana (helmikuun alussa) tarjolla kuin Elämysmatkoilla. Heidän kauttaan olisi päässyt Sveitsin Andermattiin, mutta matkoista lentokentältä kohteeseen olisi kuitenkin pitänyt huolehtia itse ja junamatka olisi kestänyt reilusti yli kaksi tuntia. Sveitsissä on elämä myös frangin kurssin takia kovin kallista, joten hylkäsimme vaihtoehdon.

Itävallan, Italian ja Ranskan Alpeille oli tarjolla vain viikon mittaisia paketteja, joten ryhdyin räätälintyöhön. Kohteeksi valikoitui Saksa ja vaihto-opiskelukaupunkini München, josta pääsee junalla Garmisch-Partenkircheniin puolessatoista tunnissa. Minä lensin ekaluokkalaisemme kanssa päivää aiemmin ja tapasimme saksalaista ystävääni ja vierailimme mahtavassa tekniikan museossa Deutsches Museumissa ja mieheni tuli sitten torstai-iltapäivänä perässä.

Suorat lennot
Päädyin ostamaan Lufthansan suorat lennot, sillä olimme perillä hieman aikaisemmin ja paluu oli puolisentuntia myöhemmin sunnuntaina kuin Finnairilla. Suorat lennot Helsingistä Müncheniin saa edullisimmillaan alle 200 euron, mutta minä viivyttelin varausten kanssa ja jouduin maksamaan hieman enemmän.

Kätevä juna
Erilaisia blogitekstejä lukiessani vakuutuin siitä, että pitkän alppiviikonlopun pahin vitsaus ovat sunnuntain ruuhkat Autobahnalla. Näin ollen en edes harkinnut muita, kuin junalla alle 2 tunnissa saavutettavia kohteita. Junaliput ostin ennakkoon netistä, mutta München-Garmisch -juna vaikutti olevan aivan tavallinen paikallisjuna ja liput olisi saanut tietysti junastakin. Junalippujen hinnaksi etukäteen ostettuna tuli kahdelta aikuiselta ja yhdeltä 7-vuotiaalta vain 28 euroa suuntaansa. Münchenin lentokentältä rautatieasemalle (Hauptbahnhof) pääsee näppärästi S-bahn paikallisjunalla S1 tai S8 ja matka kestää noin 45 minuuttia)

Majoituksen ratkaisivat sijainti ja uima-allas 
Myös majoituksen suhteen toimin viime tipassa ja tein varauksen lopulta vasta 2 viikkoa ennen reissua. Sain Matkamessuilla suosituksen kivasta perhehotellista Hotel Staudacher Hof, mutta se oli siinä vaiheessa jo täyteen varattu. Booking.comin kautta surffailin erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta päädyin kahteen kriteeriin, joista en ollut valmis tinkimään: sijainti kävelyetäisyydellä rinteestä sekä uima-allasosasto. Päädyimme asumaan Treff Hotel Alpinassa, josta tosiaankin kävelimme parikin kertaa rinteille ja myös hiihtobussi pysähtyi melkein hotellin edessä. Myös kävelykatualueelle ja ravintoloihin oli lyhyt kävelymatka. Huone oli tilava ja sängyt mukavat, mutta siivouksessa olisi ollut parantamisen varaa. Aamiainen oli todella herkullinen ja monipuolinen samoin yhtenä iltana hotellin ravintolassa nauttimamme illallinen oli mainio. Valitettavasti saunaosasto ei vastannut odotuksiamme, saunat olivat lähes kylmiä ja uima-altaassa poikamme jaksoi polskia vain yhtenä iltana. Mutta ei se mitään, sillä hotellihuoneessa oli ihana kylpyamme ja lisäksi hintaan kuului maksuton sisäänpääsy niin ikään kävelyetäisyydellä sijaitsevaan Alpspitz-Wellenbad -kylpylään vesiliukumäkineen ja hyppytorneineen. Hotellihuoneessamme Wifi sisältyi hintaan ja toimi moitteetta. Majoituksen hinnaksi kolmelta yöltä tuli yhteensä noin 400€.

Huolettomat vuokravarusteet
Olimme päättäneet vuokrata varusteet säästyäksemme kamojen raijaamiselta ja se osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Laitoimme etukäteen meiliä hotelliamme vastapäätä sijaitsevaan Skischule Sprenzeliin, josta vuokrasimme tavarat. Meillä oli Suomesta mukanamme vain omat kypärät ja lasit. Perheyrityksen palvelu oli huomaavaista, saimme meille sopivat varusteet lainaksi ja niitä saimme säilyttää vuokraamon tiloissa koko oleskelumme ajan. Kahden päivän varustevuokra (sukset, sauvat ja monot) oli 43€ aikuiselta ja 23€ lapselta.

Monipuoliset rinteet ja mahtavat maisemat
Saapuessamme Garmischiin oli jo pimeää. Ensimmäinen aamu valkeni aivan pilvisenä ja vuorista ei ollut tietoakaan. Onneksi tajusimme aamiaispöydässä katsoa Zugspitzen huipun webcam-kuvaa nähdäksemme jäätiköllä upean auringonpaisteen. Garmish-Partenkirchenissä on kaksi hiihtoaluetta alempi ja laajempi Garmisch-Classic sekä ylempi hammasratasjunalla saavutettava Zugspitze (2962m). Tämä tekee kohteesta paitsi lumivarman myös aurinkovarman. Nautimme siis perjantaina upeasta hiihtopäivästä pilvien yläpuolella lähes tyhjissä rinteissä jonottamatta kertaakaan hisseihin. Myös ylhäällä löytyy monen tasoisia rinteitä ja rinteet olivat poikkeuksetta erinomaisessa kunnossa.

Ovatko nuo olleet tuossa koko ajan?

Lauantaina vuoret näkyivät jo aamulla hotellihuoneemme ikkunasta ja poikamme kysyi ”ovatko nuo olleet tuossa koko ajan?” Saimmekin kokea hiihtosesongin todellisuuden alarinteillä, koko Münchenin alueen rynnätessä laskettelemaan juuri tänään. Jonoja riitti, mutta pahinta olivat laskettelua opettelevat aikuiset, joita saimme sydän kurkussa väistellä. Myös rinteissä oli erittäin paljon jäisiä kohtia ja muhkuroita, joten edellisen päivän vauhdin huumasta ja vapauden tunteesta saattoi vain haaveilla.

Maisemat ja alppifiilis olivat sen sijaan parhaimmillaan auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja toinen toistaan tunnelmallisempien terassien houkutellessa meitä tauoille.

Käytimme käytännössä koko päivän reissuun ylimmälle huipulle Osterfelderkopfiin (2050m), jossa nautimme lounaan. Iltapäivä kuluikin sitten laskiessamme sieltä sitten lähes kaikkia rinteitä hyödyntäen alas kylään asti.

Sunnuntaiksi oli luvattu kovaa lumisadetta ja ekaluokkalaisemme oli jo molempina laskettelupäivinä hinkunut 5 km pitkään pulkkamäkeen. Pulkkailemaan ei kuitenkaan ollut asiaa laskettelumonoissa, joten teimme jo lauantaina sen ratkaisun, että sunnuntaina keskittyisimme kelkkailuun ja luovutimme myös vuokravälineemme pois. Se oli oikea ratkaisu, sunnuntain lumituiskussa pulkkailu oli juuri sopivaa ohjelmaa ennen kotimatkaa.

Päivälippujen hinnat olivat mielestäni Suomen hintoihin verrattuna edulliset: 2 aikuista ja 1 lapsi 90€ Garmisch-Classic ja 96€ Zugspitze, neljän nousun pulkkakortit 2 aikuista + 1 lapsi 45,50€.

VINKKI: Osta seuraavan päivän hissilippu iltapäivällä palatessasi kylään, näin säästyt lippujonoilta aamulla.

Kaikkiaan reissu oli mahtava ja meille kaikille jäi todellinen alppikuume kytemään. Ekaluokkalaisemme pärjäsi rinteissä hienosti ja pääsimme itsekin nauttimaan laskemisesta ihan täysillä. Pari kaatumista tietysti tapahtui ja minulla meinasi sydän pysähtyä huolesta, mutta onneksi vahingoilta vältyttiin. Ravintoloiden, kahviloiden ja terassien tunnelma oli ihana ja hintataso edullinen. Iltaisin olimme kaikki yhtä väsyneitä ja yhtenä iltana taisin minä nukahtaa jo ennen ekaluokkalaista iltasatua lukiessani.

Kohteena Garmish mahdollistaa viikonloppureissulla kolme hyvää laskupäivää ja rinteitä riittää juuri sopivasti tuolle ajalle. Maisemat ovat upeat ja kylästä löytyy kaikki tarpeellinen. Sunnuntaina kolmelta sieltä lähtevällä junalla ehti hyvin seitsemän koneeseen kotimatkalle. Lentokoneessa muiden juttuja autoruuhkista kuunnellessani, vakuutuin, että juna on paras tapa reissata lyhyelle matkalle.

Viimeistään kahden vuoden kuluttua uudelleen ja silloin mukaan lähtee koko perhe!      

Oletteko te olleet perheen kanssa hiihtomatkalla Alpeilla? Mikä on suosikkikohteenne?

– Inna-Pirjetta