Kesän eka purjehdusreissu #Suomiretki

Vihdoin on veneemme vesillä ja kiitos uutterasti ahkeroineen varustamohenkilökunnan (mieheni ja isäni) puinen kaunotar s/y Fimma on myös varustettu purjehduskuntoon.

Viime lauantaina, ihanan lämmön vielä helliessä Helsinkiä, pakkasimme kimpsumme ja kampsumme, kaivoimme lasten pelastusliivit esille ja suuntasimme merelle.

Lähtö meni illansuuhun johtuen Siivouspäivän pihakirppiksestä ja keskimmäisen poikamme tanssinäytöksestä ja olimme varautuneet siihen, että pojat nukahtavat matkalle.

Voi sitä intoa, jolla 5- ja 6-vuotiaat auttoivat lähtötoimissa, nostivat fendareita ja aukoivat solmuja. Ja sitten piti tietysti päästä ohjaamaan venettä. Ja tottakai ne ihanat leikit siellä veneen kajuutassa, lyhyellä matkalla ehdittiin leikkiä autoilla, piirtää, lukea ja tietysti syödä eväitä. Ruokapuolen olin ennakoinut päivällä paistamalla runsaan satsin kanan sisäfileitä jo kotona. Kabyysissä keiteltiin siis vain tuorepastaa, jonka sekaan saksittiin kanan fileitä ja kaadettiin reilu loraus pestokastiketta. Maistuvaa ja sopivan suolaista lämpimän päivän iltaan.

Tuulta ei ollut oikeastaan nimeksikään, joten jouduimme ajeleman moottorilla koko matkan, noin 12 mailia. Hyvä puoli oli se, että saavuimme satamaan Porkkalan edustalle jo klo 21. Vaikka Skrubbön satama oli täynnä veneitä, saimme hyvän laituripaikan ja onneksemme myös klo 22 alkavan saunavuoron.

Saari on entinen luotsien tukikohta ja pojat odottivat kovasti pääsevänsä parkouraamaan korkeille kallioille. Ennen saunaa otimme lyhyet kortinpeluut kajuutassa ja sitten ihanassa ilta-auringossa saunalle. Sauna oli lämmin, vesi hyisen viileää, auringonlasku unohtumaton ja onni juuri siinä hetkessä vahvasti läsnä.

Mieheni kanssa totesimme yhden elämänvaiheen olevan ohi, kun pystyimme ”pikkupoikiemme” kanssa saunomaan klo 22-23 ilman suuria kriisejä ja romahduksia. Se tuntui hyvältä ja antaa mahdollisuuksia kesälomareissun suunnitteluun taas hieman vanhemman ja kokeneemman miehistön kanssa.

Saunan ja ulkoilun päätteksi unta ei tarvinnut kauaa odotella. Tyyni yö takasi hyvät unet myös minulle, jolla on tapana kuunnella kaikkia veneen ääniä tuulisella kelillä.

Sunnuntaiaamuna heräsin uskomattomaan lintujen lauluun ja haahkojen kaakatukseen. Koko muu vene oli vielä unessa, mutta en malttanut maata punkassani, vaan hiivin hiljaa kannelle ja maihin. Kiipesin korkealle kalliolle ja ihailin uuteen päivään heräilevää luontoa avomeren reunalla. Tein aamujoogan saunan terassilla haahkapoikueen seikkailuita samalla seuraten ja lämpimien auringonsäteiden hyväillessä ihoani pulahdin mereen aamu-uinnille. Perhepurjehduksessa oleellista ovat nämä vanhempien omat hetket. Tänä kesänä aion pitää kiinni joka-aamuisesta joogasta ja pulahduksesta mereen ja lenkkikengät lähtevät mukaan purjehduslomallemme niin minulle kuin miehelleni. Näin jaksamme toivottavasti nauttia tiiviistä yhdessäolosta hermojamme menettämättä.

Oman aamuhetkeni jälkeen palasin veneelle aamiaisen laittoon. Jo kalliolle kuulin veneestämme iloisen karhunpoikien piehtaroinnin ja riehunnan. Mummon valmiiksi keittämä riisipuuro oli nopeasti lämmitetty ja pojat pääsivät rannalle leikkimään, meidän jäädessä nauttimaan aamiaisesta hieman pidempään.

Tein nopeasti folioaarteet, sillä Skrubbön rantakallioilla käy talvisin merirosvoja ja lähdimme innokkaasti aarteita etsimään. Kiipeilymatka saaren kalliosta rantaa pitkin avomerimaisemaa ihaillen on aina yhtä elämyksellinen ja saa ajattelemaan sitä, miten onnekkaita olemme, että meillä on mahdollisuus tällaisissa paikoissa lastemme kanssa retkeillä.

Aarteet löytyivät ja luolat tuntuivat taas yhtä jännittäviltä kuin aina ennenkin.

Ennen kotimatkaa ehdimme vielä nauttia pihaleikeistä pienellä nurmikentällä kalliojyrkänteen alapuolella. Naapuriveneen lapsilla oli mukana ulkolelukassi, joka meiltä vielä puuttui. Päätimme hankkia tämän kesän ulkovälinekassiin ainakin seuraavat asiat:

• pehmeä muovipallo
• hyvä frisbee
• saippuakulpia
• sulkapallovälineet
• hyppynaru
• katuliidut
• jalkapallo
• leija

Lähtiessä 6-vuotias sai irrottaa keulan rannasta ensimmäistä kertaa ja intoa riitti taas myös muissa lähtömanöövereissä auttamiseen. Kotimatkalla pääsimme onneksi myös nostamaan purjeet ja nauttimaan siitä parhaasta osasta tätä harrastusta: perillä olosta jo matkan aikana. Tämä ensi purjehdus oli siitä erikoinen, ettei palella tarvinnut missään vaiheessa:)

Lisää purjehdustarina on luvassa heinäkuussa, jolloin suuntaamme Fimman femman kohti Viroa. Onko sinulla vinkkejä mihin Virossa kannattaa purjeveneellä rantautua lasten kanssa?

Inna-Pirjetta