Viro: Kesäretki Tallinnaan

Joulua ennen postista kolahti EckeröLinen joulukortti. Vanhin poikani nappasi sen innoissaan ja ilmoitti lähtevänsä kanssani reissulle Tallinnaan. Töissä oli kiirettä, e-maileja pukkasi, harrastuksia riitti ja mökilläkin piti ehtiä käymään. Joulukortin voimassaoloajat olivat ja menivät ja nyt kesäloman kynnyksellä oli vihdoin korkea aika lunastaa lupaukset.

Olikin tosi ihana ajatus päästä reissuun kahdestaan 12-vuotiaan poikani kanssa. Yhteistä aikaa tuntuu olevan aivan liian vähän.

Kesäkuisena maanantaina fillaroimme reput selässä Lauttasaaresta Länsiterminaaliin ja hyppäsimme EckeröLinen Finlandia -laivalle. Olen itse ihastunut Eckeröllä matkustamiseen kolmesta syystä:

1. Aina ystävällinen ja auttavainen henkilökunta.
2. Siistit tilat, oma suosikkini on lounge, jossa saa istua aivan rauhassa silloinkin, kun laiva on täynnä. (Loungen sisäänpääsyyn sisältyy kevyet tarjoilut, joten 20€ sisäänpääsymaksu kuittaantuu nopeasti kahveilla, limppareilla ja tuoreilla hedelmillä.
3. Tosi sopivat aikataulut. Aamulähtö Helsingistä lähtö klo 8.30 ei ole liian aikainen, mutta mahdollistaa todellakin täyden päivän Tallinnassa. Päivälähtö Helsingistä klo 15.30 mahdollistaa puolestaan lähes täyden työpäivän maissa ennen lähtöä reissuun. Paluuajat ovat vastaavasti Tallinnasta lähtien joko klo 12 tai klo 19, joista oma suosikkini on tuo iltapaluu, joka on Helsingissä 21.30.

 

Tällä kertaa laivalla oli lisäksi mietitty mukavaa tekemistä lapsille ja nuorille. Osa kokoustiloista oli valjastettu kokonaan leikkeihin ja peleihin. Nämä leikkitilat ovat käytössä koulujen loma-ajan elokuun puoliväliin asti. Kivojen, myös vähän vanhemmille lapsille sopivien, tilojen sisustus houkutteli pelaamaan pöytäfudista ja ilmakiekkoa, pienemmät lapset näyttivät osallistuvan ohjattuun bingoon ja ihailevan taikurin temppuja.

 

Me painuimme pelien jälkeen kannelle nauttimaan auringosta ja merimaisemista. Pojallani oli mukana myös uudenkarhea maastokuvioitu Globe:n cruiseri, jota hän pääsi testailemaan Finlandian sileällä kannella. Oma olo oli lähes epätodellinen istuessani auringossa vain yhden lapsen tarinoita kuunnellen ja hänen tarpeisiinsa keskittyen.

Pian olimme jo Tallinnan satamassa ja hyppäsimme ulos laivasta. Kävelimme vajaan kilometrin matkan hotellillemme Viru-hotellin yhteydessä sijaitsevaan Solo Sokos Hotel Estoriaan, joka on Viron kulttuurista tarinoita ammentava tarinahotelli. Jokaisessa huoneessa kerrotaan yksi tarina ja hotellin sisustus on värikäs yhdistelmä Viron historiaa, designia ja kulttuuria. Olin itse tutustunut hotelliin keväällä järjestämämme PING Helsinki -tapahtuman yhteydessä, mutta nyt pääsin nauttimaan ylellisen leveän sängyn tarjoamista ihanista unista.

Loikoiltuamme leveällä sängyllä jo melkein liian kauan ryhdistäydyimme ja lähdimme syömään. Olin saanut vinkin ystävältäni Jonnalta, että Tallinnassa on joku super hyvä paikallisten suosima hampurilaispaikka. En tietenkään muistanut nimeä, mutta googlettamalla löysin hauskan paikallisten suosikkeja kokoavan Like a local -sovelluksen, jonka avulla löysin ystäväni suositteleman ravintolan. Estonian Burger Factory sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, kuitenkin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Me olimme jo satamassa huomanneet ison rivin polkupyörätakseja ja nyt päätimme kokeilla tätä hauskalta näyttävää liikkumismuotoa. Heti hotellin ulkopuolelta saimmekin napattua itsellemme fillaritaksin, jonka kuljettaja Dan oli paikallinen nuori. Kyyti reilun kilometrin päässä sijaitsevaan ravintolaan maksoi 15€, mutta oli sen arvoinen. Poppi soi kaiuttimista meidän viilettäessä keltaisella ”taksilla” pitkin Tallinnan katuja. Lisäksi tuli hyvä mieli siitä, että saimme tukea paikallisen nuoren kesätyötä ja yritteliäisyyttä.

Hampurilaiset olivat maineensa veroiset ja ruuan jälkeen oli suorastaan pakko kävellä hotellille, jotta aivan umpitäysi olo jotenkin hellittäisi. Paluumatkalla kurkistin myös toiseen minulle suositeltuun ravintolaan vanhassa kaupungissa. Todella houkuttelevalta näytti Must Puudel -retrokahvila/ravontola/baari. Sisäpihalla olisi ihana viipyä helteisenä iltana.

Nyt ei kuitenkaan ollut helteestä tietoakaan, vaan kylmä viima pisti vauhtia töppösiimme ja tyytyväisinä kipusimme omaan hotellihuoneeseemme ja kaivauduimme ihanan pehmeiden peittojen ja värikkäiden tyynyjen sekaan.

Hotelli Estorian ehdoton hyvä puoli on kesäisin pitkään jatkuva aamiainen. Minä sain totisesti tehdä töitä, että sain varhaisteinini heräämään kymmenen jälkeen. Mutta ei hätää, aamiainen on tarjolla klo 11 asti. Itse annan pisteitä myös siitä, että aamiainen tarjoillaan kauniissa ikkunallisessa aamiaishuoneessa.

Päivän ohjelmassa olikin sitten Visit Tallinnan ystävällisesti järjestämä omatoiminen pyöräretki. Haimme fillarit City Bike -pyörävuokraamosta aivan vanhan kaupungin ytimestä. Olimme paikalla vasta noin klo 12 ja saimme varmaan viimeiset pyörät mitä heillä oli, joten suosittelen, että kannattaa hakea fillarit ajoissa. Valikoimaa on tosi moneen makuun ja vuokrahinnat eivät päätä huimaa (7€ / 3 tuntia).

Saimme heti niskaamme kauhean sadekuuron ja jouduimme pysähtymään sataman lähelle sadetta pitämään. Pikkukujilla, jalkakäytävillä ja talojen pihoilla pikkusateessa mutkitellessamme ajattelin jo, että oli kuolleena syntynyt idea lähteä fillaroimaan Tallinnassa. Mutta päästyämme Kadrioru-puiston kohdalla alkavalle rannan pyörätielle, pyörsin ajatukseni.

Fillarointi Tallinnasta Piritan suuntaan ja siitä eteenpäin Viimsiin asti on IHANAA! Meri on aivan vieressä, pyörätie on leveä ja hyväkuntoinen. Vähän väliä on leikkipaikkoja, uimarantoja ja jäätelökioskeja sekä toinen toistaan kauniimpia puistoja ja rakennuksia.

Olisin halunnut pyöräillä paljon pidemmällekin ja ajatuksemme oli mennä lounaalle aivan ihanalta näyttävään Noa-ravintolaan, jonne on Piritasta vielä 6 kilometriä. Sateen takia jäimme kuitenkin Piritan kylpylään uimaan ja kuivattelemaan kamppeitamme sekä lounastamaan ennen paluumatkaa Tallinnaan. Pyöräilymatkaa kertyi noin 16 kilometriä, joka oli juuri sopivasti meille tällä kertaa.

 

Ennen paluumatkaa hemmottelimme itseämme vielä Viru hotellin yhteydessä sijaitsevan kauneushoitolan jalkahoidolla ja bikirajojen kuntoon laitolla, jonka aikana poikani piipahti parturissa. Laskun loppusumma oli reilut 70€ ja taas muistui mieleen miksi Tallinnassa kannattaisi käydä paljon useamminkin hemmottelemassa itseään ja lapsiaan.

Kotimatka laivalla sujui nopeasti viihtyisässä loungessa, jossa oli tosi miellyttävää vaikka laiva oli muuten aivan täynnä. Kävimme kurkkaamassa myös puuhahuoneeseen, jossa oli vilkas, mutta mukava tunnelma. Shoppailut jäivät tällä kertaa vähäisiksi, sillä reppumme olivat jo aivan turvoksissa Tallinnassa lempikaupassani (Stradivarius) tehdyn piipahduksen jälkeen.

Sisareltani oli edellisiltana varastettu polkupyörä Linnanmäeltä ja nyt jännityksellä odotimme, mahtavatko meidän fillarit olla satamassa tallessa. Helpotukseksemme pyörät löytyivät ja saimme raikkaan iltaulkoilun Jätkäsaaresta kotiin.

Ilta-auringon valaistessa Lauttasaaren sillalla edessä fillaroivaa poikaani, heitin ilmaan toiveen tällaisten reissujen jatkumisesta myös tulevaisuudessa.

– Inna-Pirjetta

Matka toteutettiin yhteistyössä Eckerö Linen ja Visit Tallinnan kanssa. Kaikki mielipiteet ja kommentit ovat omiani ja perustuvat omiin kokemuksiimme matkan aikana.

Tallinnaan voi ottaa mukaan myös oman pyörän. Lue tästä Hidasta elämää blogin kokemuksia oman pyörän viemisestä laivalla Tallinnaan.